Käyttäjän Marita Jama lähettämä 9. marraskuu 2013 kello 18:00
Ennen Maestraa en koskaan pohtinut omaa laulajanlaatuani tai mitä laulaminen ylipäätään minulle merkitsee. Minä vain lauloin.
Lapsena opin iskelmät radiosta tai ostin kioskilta vihkoja joissa oli päivän hittien sanat. Koulussa laulettiin vain tylsiä lauluja. Folk-aallon myötä aloin tehdä omia viisuja, ja siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi suunnata huomio siihen miten lauloin. Laulamisen tekniikasta en kuitenkaan edelleenkään tiennyt mitään. Teatterikoulussa kuvaan tuli stemmalaulu kuorossa, mutta vain näyttelijäoppilaat saivat opetusta äänenmuodostuksessa.
Sitten oli pitkä laulamaton kausi, työn ja perheen ruuhkavuodet. Kunnes silmiini osui se pienen pieni lehtijuttu Vapaan laulukoulun alkamisesta Kuopiossa. Sinne!! Halu päästä mukaan syttyi silmänräpäyksessä. Enkä ole kauppojani katunut. Maestra antaa perustietoa ja tilaisuuden laulaa säännöllisesti viikoittain. Yhdessä laulaminen on sosiaalinen tapahtuma ja lisäksi tuottaa nautintoa ihan sinällään. Enää en osaisi kuvitellakaan elämää ilman Maestraa.
Nuoruuteni laulajaihanteita olivat vahvaääniset mustat naiset: Odetta, Mahalia Jackson, Nina Simone. Heiltä otin parhaani mukaan mallia omaan laulamiseeni. Maestran myötä alkaa myös valjeta miten tämä saundi saadaan aikaan. Se on edelleen tavoitteeni ja itselleni mieluisin laulutapa. Mutta haluan oppia muitakin Maestrassa harjoiteltavia tekniikoita, sillä kaikista niistä on hyötyä, mitä ja miten ikinä laulankin. Tekniikkatiedon karttuessa laulaminen saa uusia ulottuvuuksia ja oivallusten myötä into vain kasvaa.
Sunnuntaina Konkaritunnin lopuksi sain työstää hetken Brecht-Weill -laulua Seeräuber Jenny, jota treenaan parhaillaan kotona (kerrostalonaapureitteni ”iloksi”). Tällaiset väkevää tulkintaa vaativat kertovat laulut ovat mielikkejäni. Niihin pitää heittäytyä kuumasti, täydellä liekillä. Tekniikkaa en Merirosvo-Jenniä laulaessa miettinyt yhtään, mutta juuri sitä varten on Maestra Jaana, joka antoi palautetta joka säkeistön välissä. Erittäin hyödyllistä. Ensi kerralla on toisen kurssilaisen vuoro saada tämä käsittely, ja sen seuraaminen on yhtä antoisaa kuin oma laulaminen.
Yksi on varmaa: Laulan koska tykkään siitä, enkä aio lopettaa ennen kuin äänihuulet aikanaan sulkeutuvat lopullisesti. Mutta pop-biisin sanoin: ”Se päivä ei oo vielä tänään!”
Kommentoinut Marita Jama 18. marraskuu 2013 15:49
Muistin nimen väärin! Tottakai se oli Avoin laulukoulu. Ajatuksissani se oli kiepsahtanut ”vapaaksi”, sillä logiikalla että vapaan voi mieltää tarkoittavan myös kaikille avointa.
Kommentoinut Jaana Turunen 18. marraskuu 2013 11:10
Mistä tuo Vapaa laulukoulu tulee? Laitoin aikanaan lehteen pari ilmoitusta Avoimesta laulukoulusta enkä ole itse käyttänyt koskaan tuota toista nimeä. Oliko jossain lehtijutussa Vapaa laulukoulu vai onko se vaihtunut muistin syövereissä? Nimim. kiinnostaa tietää
Kommentoinut Jaana Turunen 10. marraskuu 2013 15:49
Marita, onnistuit avaamaan muistojen luukun. Pakko tehdä oma postaus jatkoksi pian…