Nostalgiaa

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 15. marraskuu 2013 kello 18:51

Maritan kirjoittama Miksi laulan? -postaus sai minut muistelemaan siinä määrin, että asiaa löytyi omaa postaustakin ajatellen. Tässäpä ajatuksiani:

Aloitin itse musiikkiurani kolmevuotiaana muskarissa. Ensimmäinen vimma oli oppia soittamaan pianoa ja niin päädyin ensin pianotunneille. Pianonsoiton vuoksi päädyin ala-asteella musiikkiluokalle. Ohjelmassa oli kuorolaulua melkein joka ikisenä koulupäivänä. Ei ihme, että se tuotti tulosta.

Tapasimme musiikkiluokan koulukavereiden kanssa elokuussa. Kokoonnuimme ensin Rajalan koululle katsomaan upeiksi remontoituja tiloja. Soitimme myös kaikki aikanaan puhallinorkesterissa. Ensimmäinen johtajamme on nyt edesmennyt, mutta koulun yhteyteen oli ilmestynyt hänen nimeään kantava Saarela-sali orkesteri- ja musiikkikäyttöön. Mikä satsaus musiikkikoulutukseen!

Tapaamisessamme koululla olivat paikalla myös vanhempamme ja pidimme heille ”minikonsertin” lähinnä 30 vuotta sitten oppimallamme ohjelmistolla parinkymmenen minuutin harjoitusten jälkeen. Oli aika häkellyttävää huomata, miten laulutaito on juurtunut syvälle selkärankaan: laulut menivät ulkoa ja stemmatkin palautuivat mieleen nopeasti. Harmi, ettei silloinen opettajamme päässyt enää tulemaan paikalle, mutta hän tiesi kyllä kokoontumisestamme. Pari viikkoa myöhemmin saimmekin kuulla suru-uutisia hänen poisnukkumisestaan.

Viisi vuotta sitten näihin aikoihin mietin, että jotakin pitäisi alkaa tekemään täällä Kuopiossa ja että Suomi on pullollaan ihmisiä, jotka haluaisivat laulaa, mutta syystä tai toisesta he eivät ole löytäneet itselleen sopivaa aloituspaikkaa. Niinpä hain apurahaa Tampereella hyväksi kokeiltuun Avoin laulukoulu -malliin ja sainkin sitä. Ensi huhtikuun 20. päivänä tulee tasan viisi vuotta siitä, kun ensimmäinen Avoin laulukoulu -kurssi starttasi.

Viidessä vuodessa laulukouluista on syntynyt Lauluklubi Maestra ja kolme kuoroa. Laulukoululaisia on ollut nelisensataa. Ei huono saavutus ollenkaan! Eikä tässä olla vieläkään jämähtämässä paikoilleen. Paljon on vielä kehitettävää ja uudet ideat pyörivät koko ajan mielessä.

Miten nämä ala-asteen muistelot ja Maestran toiminta liittyvät toisiinsa? Monella tapaa hyvinkin:

  • Ilman lapsuudessa alkanutta musiikkikoulutusta, en osaisi sitä, mitä tänä päivänä osaan. Muusikon koulutus on pitkä ja vaatii sitkoa.
  • Kiinnostukseni laulamiseen alkoi jo musiikkiluokilla: miksi joku laulaa helposti korkealta ja toinen ei, miksi ääni on sallainen kuin on, mitä äänellä voi tehdä, miten sitä voi kehittää jne.
  • Noilta ajoilta on myös ikäviä muistoja laulamiseen liittyen ja se on auttanut ymmärtämään sitä, kun laulaminen ei suju ja niitä laululukkoja, joita monet aikuiset kantavat koulumuistoinaan.
  • Musiikkiluokalla oppimani Kodaly-metodi on muuten mainio tapa kouluttaa ihmisiä laulamaan puhtaasti ja nuoteista.

Ensi huhtikuun viimeisenä viikonloppuna juhlitaan Maestran viittä lauluvuotta Vimma-kuoron esityksen kautta. Varaa päivät jo kalenteriisi!

Kommentoinut Hanna Turkki 18. marraskuu 2013 16:21

Kuorotaito-koulutus kuulostaa lupaavalta…!

Kommentoinut Marita Jama 18. marraskuu 2013 16:07

Joo, mä en ollut YHTÄÄN tyytyväinen oppikirjaamme, koska se esitti kaiken niin tyrmäävän vaikeasti… Oli varmaan suunnattu musiikin opiskelijoille, joilla on aikaa ja tahtoa syventyä ja joille asioita myös oppitunneilla selvennetään. Sen kirjan ääressä tuli kotona usein lannistunut olo: Olenko tosiaan näin tyhmä?…

Kommentoinut Jaana Turunen 18. marraskuu 2013 15:45

Jatkoksi vielä, ensi kesän ”kesätyöksi” on siis tulossa Kuorotaito-materiaalin kasaaminen. En ollut täysin tyytyväinen kirjaan, jota käytimme.

Kommentoinut Jaana Turunen 18. marraskuu 2013 15:44

Marita, se käsimerkeistä laulaminen on sitä Kodaly-metodia. Teimme sitä nuotinlukuryhmäasä. Kuoroharjoituksiin en sitä toisi kahdesta syystä: se vie lauluista harjoitusaikaa ja kaikki eivät ole kiinnostuneet oppimaan sitä. Sen sijaan Kuorotaito -koulutukseen, jota suunnittelen, se istuu kuin nenän päähän. Ensi syksyksi sellaista on tulossa ainakin Kukkumarallalle, mutta ehkä myös muillekin kiinnostuneille.

Kommentoinut Marita Jama 18. marraskuu 2013 15:39

Voisko Kodaly-metodia hyödyntää Vimma-kuoron kanssa? Voisiko sen avulla oppia auttavasti laulamaan nuoteista ilman sitä raskasta ja usein yli hilseen menevää teoriapuolta, jota tankkasimme nuotinlukupiirissä? Muistan sinun maininneen, että pidät Beat-porukalle jonkinlaista (kevennettyä?) nuotinlukukoulutusta. Mahtuisiko sellainen Vimman työohjelmaan?

Kommentoinut Jaana Turunen 18. marraskuu 2013 11:33

Ikäviä muistoja tosiaan on, mutta kohteliaisuudesta asianomaisia henkilöitä kohtaan, en kerro niistä tämän enempää julkisesti. Myös Sibelius-Akatemia oli välillä kova koulu laulamisen suhteen. Toivottavasti osaan itse valita sanani paremmin. Ja ettei jää harhaluuloja, paljon olen näistä paikoista saanut ja ne on päällimmäisenä muistoissa eikä nämä vähemmän mukvat asiat. Joskus epäonnistuminen on myös hyvä asia, sillä se johtaa muutokseen, jota ilman sitä ei tulisi :-).

Kommentoinut Hanna Turkki 18. marraskuu 2013 11:27

Mukava kuulla Jaanan muisteloita! Musiikki on tosiaan ollut elämässäsi mukana ”tositarkoituksella” alusta asti 🙂 Mielenkiintoista kyllä kuulla tuokin, että kaikesta huolimatta sinullakin on ikäviä muistoja laulamisesta kouluajoilta.

Kodaly-metodi lienee juuri sitä solfausta, mitä taannoin klubissakin opiskeltiin? Olispa siihen aikaa!  Itse kun en juurikaan nuoteista ota syvempää tolkkua, niin se olisi varmaan minulle paikallaan 😀  Erityisesti sävelpuhtaus kiinnostaa minua…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s