Laulaen kohti joulua

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 15. joulukuu 2013 kello 14:47

Viikko sitten lauantaina olin Puijon kirkossa laulamassa Vackraste julsånger. Enpä ollut tätä ruotsinkielistä tilaisuutta ennen huomannutkaan, vaikka sekin on jo perinne. Nyt tärppäsi, kiitos Pohjola Nordeniin kuuluvien ystävien. Tuttuja laulujahan sielläkin laulettiin – toinen kieli vain antoi niille jännittävästi uuden säväyksen.

Maanantaina oli Kaupungintalolla Maestran joululaulajaiset kuoroesityksineen ja yhteislauluineen. Kukkumaralla esiintyi uusissa t-paidoissaan, jotka ovat nyt samanväriset turkoosit kuin Beatilla. Tarkoituksellako? Jos kuorot joskus esiintyvät yhdessä, asuilla saadaan yhtenäinen vaikutelma. Beat vakuutti jälleen musikaalisuudellaan ja nuoruuden energiallaan. Meidän isompi-ikäisten Vimma-kuoro nousi nyt ensi kerran lauteille uudella nimellään. Jaana esitteli Gaudete-laulun niin kiinnostavasti että yleisö todella kuunteli korvat hörössä. Ja sitten lauloimme kaikki yhdessä joululauluja niin että täpötäysi sali raikui. Loppuhuipennus oli kaikuisassa porraskäytävässä laulettu Maa on niin kaunis, joka sai monille vedet silmiin – niin kauniisti se soi.

Keskiviikkona pidettiin King’s Crownissa järjestyksessä toinen Maestra on Stage -ilta. Jaana ja Teija olivat taas trimmanneet meidät ja toimivat säestäjinä. Ohjelma toi laajasti esiin erilaisia laulukiinnostuksen kohteitamme – Maestrassa on plussaa sekin, että täällä saa laulaa kaikilla tyyleillä. Jokainen esiintyjä ansaitsisi tulla mainituksi, mutta erityisesti haluan mainita heistä kaksi. Beat-kuorolainen Ella esitti hallitun herkästi laulun elokuvasta Pieni merenneito (ymmärsinkö oikein?) ja Kerkko Koskisen ihastuttavan biisin Hölmö rakkaus. Vimma-laulaja Leena on vahva tulkitsija ja vei meidät ihmisjoukon pyörteeseen laululla Juhlahumua (Edith Piafin La Foule). Myös Leenan toisessa laulussa Alla Otavan (Tuula Amberla) oli tunnetta ja tunnelmaa.

Oma osuuteni sujui niin & näin. Parissa kohtaa Seeräuber Jennyä laulaessa ajatus ei ehtinyt tekstin edelle, joten siansaksaksi meni…  Alabaman vedin vauhdikkaammin kuin ikinä – mutta siitä saan syyttää tai kiittää itseäni, sillä olin alun perin pyytänyt Jaanalta nopeampaa tempoa. Kaiken kaikkiaan esiintyminen on aina huikea adrenaliinishotti. Siitä riittää potkua pitkälle eteenpäinkin.

Nyt panen nuottini nippuun tältä vuodelta. Kaikille maestralaisille ja blogini lukijoille toivotan rauhallista joulua. Tapaamisiin tammikuussa!

Kommentoinut Marita Jama 16. joulukuu 2013 20:52

No ei tosiaan haittaa paitojen samankaltaisuus, turkoosi on uljas väri! (Siksipä minunkin kuorohuivini on turkoosi.)

Kommentoinut Jaana Turunen 16. joulukuu 2013 12:32

Ei paidoista tullut tarkoituksella samanlaiset. Kukkumarallalaiset halusivat myös turkoosit paidat. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s