Viides vuosi

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. tammikuu 2014 kello 20:47

Tänä vuonna tulee kuluneeksi viisi vuotta Maestra-toiminnan alkamisesta Kuopiossa. Minulla on ilo olla yksi alusta asti mukana olleista. 21. huhtikuuta 2009 osallistuin ensimmäiselle Avoimen laulukoulun tunnille – ja tässä ollaan, eikä loppua näy. Lähdin mukaan äkkipäätöksellä ja vanha laulurakkaus roihahti uuteen liekkiin ravintoa saadessaan. Maestrasta on tullut iso osa minun – ja monen muunkin lauluharrastajan – elämää.

Kevätkauden aluksi Jaana ja minä otimme varaslähdön jo ennen viime lauantain (11.1.) kuoroleiriä. Tutkailimme pari tuntia Vimma-kuoron kevätkonsertin ohjelmarunkoa ja puheosuuksia. Nyt koko homma on enää tekemistä vaille valmis! Hieno siitä tulee, kun kaikki kannamme täysillä kortemme kekoon. Se tarkoittaa ulkoa oppimista, kurinalaista harjoittelua ja uskoa onnistumiseen.

Kuoroleiri Inkilänmäellä oli lennokas startti konserttitreeneillemme. Ja ravintola Aika oli mitä mainioin leiripaikka. Flyygeli, tarpeeksi tilaa ja erinomaiset sapuskat. Sinne varmaan palaamme uudestaankin samoissa merkeissä.

Maanantaina alkoivat laulutaitotunnit – nyt nimeltään Maestralaulajat – Teijan johdolla. Mukava laulaa taas kaiken maailman lauluja pienestä toivelaulukirjastamme. Tämän kerran helmi oli Kolmatta linjaa takaisin, Juha Vainion mestarillinen sanoitus. Paras käännösiskelmäteksti kautta aikojen. Se oli klassikko jo syntyessään eikä aika sitä nakerra. Aina se jaksaa liikuttaa; itsekin Linjoilla asuneena tunnen ne kulmat ja kuppilat.

Kuoroharkoissa saimme lisää uusia nuotteja: Aulis Sallisen Timotei ja Violeta Parran  Miten voin kyllin kiittää. Viimemainitussa töitä teettää se, että sanat ovat toiset kuin nuoteissa. Mutta Pentti Saaritsan käännös on todellakin tasokkaampi kuin se toinen, jonka tekijää en tähän hätään muista. Ritsa on  runoilija ja kynänjälkensä sen mukaista. KUOROLAISET, Ritsan versio on kuultavissa YouTubessa http://youtu.be/SHvcu6X05gY Arja Saijonmaan live-esityksenä. Ehkä mekin voimme hyödyntää säestyksen rytmivaihdoksen laulun loppupuolella?

Keskiviikon Klassisen teemana on nyt Lied. Jeee! Nuottinipussamme on Schubertia, Brahmsia ja yllätys yllätys, pappa Bachiakin. Harmi vain, etten edelleenkään saa ulos klassisessa tarvittavia korkeita ääniä. Kurkkuun alkaa sattua eikä se ”jaksa” suorittaa tehtävää. Silti aion sinnitellä mukana, toivoen että harjoitus vähin erin sulattaisi jäätä ääniurkuni palkeista.

– Ja vielä korjaus King’s Crown -postaukseeni: eihän se Hölmö rakkaus Kerkko Koskisen biisi ole vaan Joel Melasniemen! Löysin platan Anttilan alelaarista ja ai että onkin nannaa kuunneltavaa…

Kommentoinut Marita Jama 20. tammikuu 2014 15:24

Jotkin äänteet on vaikeammat laulaa korkealta, esim, E on minulle tosi hankala. Ja jos on pitkä fraasi kannateltavana, ei jaksa kivuta samaan ylä-ääneen, johon yksittäin kyllä pääsisi. Minulla nämä hankaluudet usein liittyvät juuri siihen, millaisessa ”ympäristössä” kyseinen korkea nuotti on. Jos sitä ennen saa huilia, on helpompi ponnistaa ylös.

Kommentoinut Jaana Turunen 20. tammikuu 2014 13:24

Vekkulia, miten jotkut äänet tuntuvat korkeammilta kuin toiset. Mehän laulamme liedejä varsin matalalta, emmekä sopraanokorkeuksista… Toisessa laulussa samalla korkeudella ei ole mitään ongelmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s