Käyttäjän Marita Jama lähettämä 24. tammikuu 2014 kello 19:48
Uusien Vimma-laulujen kaaos alkaa pikkuhiljaa hellittää mielessäni. Aluksi tuntui että voi ei, millä nämä kaikki saa nuppiinsa. Mutta kuunneltuani rauhassa Jaanan esilaulamia alttostemmoja tuntuikin harjoituksissa jo hilkun helpommalta. Aivan ihastunut olen Aulis Sallisen Timotei -lauluun, jota en ollut koskaan enkä missään ennen kuullut. Että pitääkin olla kaunis! Violeta Parran Miten voin kyllin kiittää on minulle erityisen rakas ja tuntuu henkilökohtaisesti tärkeältä, että se on mukana kevätkonsertissa. Lauloin sen Maestran ekassa tai tokassa Rauhalahden karaokesessiossa näillä Saaritsan sanoilla, ja muistan kuinka tukala oli yrittää seurata säestystä kun näytöllä juoksivat ne toiset sanat… Mutta sydämeni pohjasta lauloin.
Sydän, tosiaan. Sekä Jaana että Teija korostavat meille jatkuvasti kumpikin tavallaan, kuinka tärkeää on että mieli ja sydän ovat laulamisessa mukana. Itse asiassa se on tärkeää kaikessa mitä teemme. Ilman sydäntä tekeminen on ulkokohtaista eikä kosketa tekijää itseään eikä tekemisen kohdetta. Avainsana on se maestrojemme hokema INNOSTUS. Mutta pitää innostua oikeasti eikä vain esittää innostunutta. Entä miten innostua jos kerta kaikkiaan ei innosta? Silloin kannattaa kuvitella jotain mistä tykkää, niin mieli virittyy myönteiselle taajuudelle ja ennen kuin huomaatkaan, laulat iloisesti sitä latteaa ikikulua viisua, joka aluksi vain tympäisi. Toimii!!
Klassisen teematunnilla yritän ohjeiden mukaan keventää eli ohentaa laulamistani. Ainakin se antaa ääneen klassiseen sopivampaa väriä. Tiukin paikka on ”ruusu ruusu ruusuNEN”, joka kipuaa ylös ja siinä on se hankala E. Mutta hiljaa mäessä, ehkä tämän(kin) mörön vielä taltutan periodin loppuun mennessä.
Kävipä minulla tuuri: Yle 1:ssä soi uusi kahden maailmanmusiikkiohjelman kokonaisuus tiistaisin klo 19 jälkeen. Kerkiän juuri sopivasti Vimman harjoituksista radion ääreen. Sieltä voi tulla vaikka mitä jännää ja ennen kuulematonta. – Kertokaa muutkin, jos teillä on jokin erityinen mielimusiikkiohjelma. Kuunteletteko ylipäänsä radiota vai onko toosa vain auki taustalla?
Kommentoinut Marita Jama 27. tammikuu 2014 14:49
Oikein hyvin tajuan tuon muusikon hiljaisuudenkaipuun. Minäkään, vaikken ole muusikko, en pidä jatkuvasta äänimatosta ympärilläni. Radio on auki vain aamuisin ikään kuin seurana. Muuten avaan radion/TV:n vain kun todella haluan kuunnella tai katsoa tietyn ohjelman. Maestran vaikutuksesta olen alkanut jonkin verran seurata kaupallisia radioasemia, jotka suoltavat uusimpia hittejä nonstopina. On niissä hyviäkin. Nuoteista olisi hienoa tutustua uusiin lauluihin, mutta sattuneesta syystä en niin voi tehdä… Se lukutaito nääs puuttuu!
Kommentoinut Jaana Turunen 27. tammikuu 2014 11:52
Minulla on samanlainen vamma kuin monella muullakin muusikolla tuntuu olevan: kun musiikki täyttää työn, niin vapaa-ajalla kaipaa hiljaisuutta. En siis juurikaan kuuntele radiota. Jos kuuntelen, niin YLEn mainioita musiikkiohjelmia. Niitä löytää onneksi myös YLE Areenasta, jos ei satu oikealla hetkellä kuulolle.
Samasta syystä olen vähän huono käymään massatapahtumissa tai ylipäätään metelipaikoissa. Korvat ei yksinkertaisesti kestä ja jatkuvasta hälystä tulee vain ärtyneeksi. Hätätapauksia varten kannan mukanani korvatulppia. Niillä on pelastettu tilanne jos toinenkin (mm. elokuvien katsomiset, jumpat jne.)
Huono puoli tässä on se, että uudelle musiikille altistuu vähemmän. Onneksi perhe hoitaa sen puolen ja mm. Robinin ja Jonna Tervomaan viimeaikaiset hitit ovat tulleet tutuiksi lasten laulamana… (Tosin ei tullut kovin ylpeä-äiti -olo, kun tytär 5 v lauloi: ”Olen käynyt… oranssissa teltassa lempimässä.”)
En tiedä onko se klassisen musiikin koulutuksesta johtuvaa, mutta uusiin lauluihin tutustun ensin mieluiten nuotin kautta. Silloin kappaleesta pääsee luomaan oman ensivaikutelman ilman sovittamisen ja tulkinnan mielikuvia. Sen jälkeen on mielenkiintoista kuulla, miten kappale esitetään tai on levytetty.