Teatteria ja lillukanvarsia

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. helmikuu 2014 kello 18:11

Maestra-jengin lauantainen musikaalireissu Tampereelle onnistui loistavasti – paitsi sellaista mitätöntä pikkuseikkaa, että meikäläiseltä oli jäänyt lompsa kotiin. Hölmistyttävä yllätys paljastui taukopaikan kassalla, kun piti maksaa sapuskat. Kuorotoveri Seija vippasi rahaa, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Itse pääasia eli Tampereen Teatterin Les Misérables ei jättänyt toivomisen varaa: hyvin laulettu, näytelty ja ylöspantu. Täysin kansainvälistä tasoa.

Maailmalla näkemieni musikaalien joukosta juuri tämä oli jäänyt puuttumaan. Nyt tiedän, että hyvin se ansaitsee paikkansa klassikkona. Erikoisin musikaalin katsomiskokemukseni liittyy Miss Saigonin esitykseen Broadwaylla. Eräässä kohtauksessa näyttämölle laskeutui yläilmoista oikea helikopteri. Huh?! Ehkä se oli tavallista pienempi mutta silti vaikuttava ilmestys. Ja meteli oli melkoinen. Toinen mieleen jäänyt on Starlight Express Lontoossa. Musikaalin ”henkilöt” ovat sähkö- ja höyryvetureita, ja koko juttu esitettiin isolla areenalla täyttä vauhtia rullaluistellen. Huima suoritus laulaa täysillä ja viedä läpi hengästyttävä luistelukoreografia.

VIMMAlla oli tiistaina ensimmäinen varsinainen asemaharjoitus. Laulettiin ja käveltiin ohjelmaa alusta puoliväliin – hienosti päästiin jo sinne asti. Näin rakentuvat kuoron liikkeet, ja välispiikit antavat kokonaisuuteen oman lisänsä. Uskon että mitä pitemmälle harjoitukset etenevät, sitä isommaksi kasvaa myös intomme juhlakonsertin tekemiseen. Tämä on oikeasti jännittävää!

Sitten niihin lillukanvarsiin. Olen tunnetusti kranttu laulutekstien suhteen, ja maanantain Maestra-tunnilla törmäsin taas kerran kehnoon tekstiin. Mistä kertoo tuotos nimeltä Hetken tie on kevyt?? Alussa mainitaan pikkusisko, joka tosin ”vasta kohdattiin”. Lieneekin siis kyse ns. sielun sisaresta? Mutta ei, jatko antaa hämärin sanakääntein ymmärtää että kyseessä on enempi fyysinen kuin henkinen viehtymys. – Ei laulutekstin tarvitse olla selvä kuin pläkki (=tylsä), mutta himmeä höttö on yksinkertaisesti huonoa. Hyvistä viime aikojen pop-lauluteksteistä sopii mainita vaikka Samuli Edelmannin laulama Tähtipölyä. Perusideaa varioidaan kauniisti säkeistö säkeistöltä, eikä kuulijan todellakaan tarvitse arpoa mistä on kyse. Laulajana ja myös kuulijana ainakin minulle on tärkeää, että ymmärrän mitä laulan tai kuulen.

Kommentoinut Jaana Turunen 21. helmikuu 2014 09:56

Täältä löytyy muuten juuri näkemämme esityksen alla julkaistu Samuli Harjanteen haastattelu. Hän oli esityksen opiskelijajoukon johtaja Enjolras.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s