Terveisiä 70-luvulta

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. huhtikuu 2014 kello 19:00

TV:n Teema-kanava esitti historiallisen taltioinnin Helsingin Vanhalta ylioppilastalolta marraskuulta 1970. Kreikan sotilasjuntan vangitsema ja kansainvälisen painostuksen myötä vapautettu säveltäjä Mikis Theodorakis oli kiitoskiertueellaan ehtinyt Suomeen. Tuona iltana nuori ylioppilasteatterilainen Arja Saijonmaa esitti Theodorakisin lauluja täpötäydelle salille säveltäjän istuessa eturivissä. Mestari innostui niin että loikkasi lavalle, alkoi itse säestää pianolla ja kohta lauloi jo duettoa Saijonmaan kanssa. Laulajatyttö osoitti huimaa hermojen hallintaa viemällä ohjelmansa tyynesti läpi. Theodorakis poimi tytön siitä paikasta laulamaan kiertueelleen. Se oli sensaatio, sillä siihen asti Saijonmaan taidot olivat olleet vain pienen piirin tiedossa.

Miksi kirjoitan näin innostuneesti tästä tapahtumasta? Koska olinhan siellä minäkin! Sain jopa nimmarin Theodorakisilta. Ja TV:n ääressä elin nuo hetket uudelleen tuntien syvää haikeutta. Oi nuoruus!

Voiko jazzia laulaa yhteislauluna? Ei oikeastaan, kun jazzin koko idea perustuu improvisaatiolle ja vapaudelle varioida esitettävää kappaletta. Yhdessä laulaessa tuntuu kuin olisi tiukassa lieassa jota koko ajan pidetään kireällä. Näin nyt kuitenkin tehdään Teijan blues-jazz-teematunneilla ja se on ymmärrettävää, koska kyse on ryhmätunneista. Miten muutenkaan voisi antaa ryhmäläisten maistaa jazzlaulua omakohtaisesti? Lieasta huolimatta parasta tässä on se, että bluesin ja jazzin perusteita tehdään tunnetuksi niillekin meistä, joille tämä on uutta. Toivon että Teijan innoittamana moni syttyy asialle ja alkaa kuunnella tämän lajin musiikkia enemmänkin.

TV:n kaksi laulukisaohjelmaa Voice of Finland ja Tähdet, tähdet ovat molemmat mielenkiintoisessa vaiheessa. Voicessa lähestytään semifinaalia ja jäljellä olevista laulajista etenkin naiset ovat todella kovatasoisia. Oma mielikkini on Siru Airistola, joka tulkitsi veret seisauttavasti laulun I Who Have Nothing. Voicessa oopperalaulaja Laura Pyrrö putosi pelistä vaikka selvitti aivan kunnialla hevibiisinsä. Sitä varten hän oli opetellut aivan uuden tekniikan, rintaäänen. Tarkoittanee niitä paksuja äänihuulia? Pyrrö ei kertomansa mukaan ollut koskaan ennen laulanut sillä tavoin. Minä taas taidan olla päinvastainen tapaus, eli en koskaan ennen Maestraa ollut käyttänyt pää-ääntä (?) eli ohentamista. Niinpä se onkin minulle tosi vaikeaa.

Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Paitsi että lumi on jo sulanut ja keväiset konserttipäivämme lähestyvät lähestymistään… Onkohan silloin jo koivuissa hiirenkorvien nuput?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s