Käyttäjän Marita Jama lähettämä 3. syyskuu 2014 kello 18:34

Maestralaulajissa laulettiin mm. iki-ihania klassikoita Armi ja On hetki. Niiden tekijät Erik Lindström ja Rauno Lehtinen ovat vanhoja jazzmiehiä, minkä kyllä aistii näistäkin sävelmistä. Nyt kirkastui myös se, miksi II. maailmansotaa edeltävän ajan ”iskusävelmissä” on selvää jatsahtavuutta: koska jazz ja iskelmä erkanivat omille teilleen vasta sodan jälkeen. Syntyi ”taidejazz” ja populääri-iskelmä. Niinpä tosiaan – selvähän tämä.

Maestralaulajissa oli rattoisaa.  Mutta VIMMAn harjoitukset… Voi änkerön känkerö. Jos kuvittelin että entisten kertaaminen on iisiä, erehdyin pahasti. Järkyttyen huomasin etten muista enää juuri muuta kuin ”Rantasi autiuden”, joka taisi olla ihka ensimmäinen kipale jota harjoittelimme äänissä. Niitä muita on pakko ruveta kertaamaan Maestran stemmajemmasta. Hiki tulee pelkästä ajatuksesta, sillä lauluja on monta. Mutta meillä on keikka satamassa 13.9., eli pakko on siihen mennessä jutut skarpata.

Eikä tässä vielä kaikki. Muu jengi oli jo viikko sitten alkanut treenata Vivaldin Gloriaa. Minulle se oli täystyrmäys. Onneksi sanat sentään on jo lapsena koulun joulujuhlissa opitut. Tuntuu että meidän harjoituksissa on liian kiire, stemmat pitäisi omaksua alta aikayksikön vain pari kertaa kuultuina. Nuotteja osaamattomalle (prkl!!) se on ärjy haaste. Miellän stemman vaihtoehtoiseksi melodiaksi, joka täytyisi hahmottaa kokonaisuutena ennen kuin sen voi oppia. Jos ei melodiaa kuule tarpeeksi monta kertaa, se ei hahmotu. Pelastuksena on tietysti Jaanan esilaulamat äänitiedostot. Mutta ne tulevat aina viiveellä ja odotusvaihe on tukala.

Että voikin noin lahjakkaasti unohtaa kerran oppimansa! Alitajuinen oletukseni oli että nuo entiset ”saa” jo unohtaa. Vaan eipäs saanutkaan tällä kertaa! Ja samaan aikaan aivojen uumenissa uinuu iänvanhoja lauluja, joita en ole vuosikymmeniin muistanut – kunnes jokin niistä kajahtaa Ylen Muistojen bulevardi -ohjelmassa ja huomaan laulavani mukana koko biisin alusta loppuun. Ihmeellistä.