Käyttäjän Marita Jama lähettämä 21. tammikuu 2015 kello 18:30

Unohdin lauantain kuoroleirin! Aamulla herätessä ei ollut mitään havaintoa että olisi jonnekin menoa. Kunnes… Puhelin kilahti klo 10.30 ja siellä soitteli Maestra-toveri Satu. APUA! Äkkiä meikit naamaan, hynttyyt niskaan ja menoksi. Onneksi ennätin spirituaaleihin melkein alusta. Hiukan alkaa usva hälvetä Great Dayn kohdalta, mutta muut uudet ovat yhä hämärää huttua. Melkein sujuu, kun me altot laulamme yksin. Vaan annas olla kun muut yhtyvät kuoroon – silloin minulta katoavat sävelet taivaan tuuliin.

Pihapuun laulutkin ehdittiin käydä läpi. Nuotit todella auttoivat mieleen palauttamisessa. Osaankin siis ”lukea” niitä, kunhan tunnen sävelmät ennestään!

Maanantaina jatkui haitarijatsiteema, pari herkullista näytettäkin saimme kuulla vanhoista levytyksistä. Sulamith-rallissa yllätti turistinäkökulma: Kertoja on selvästi ulkopuolinen, joka katselee itämaan moskeijan minareetteja ja kuulee vankilan ristikoiden takaa laulua, kun joku poseen joutunut kaihoaa lemmittyään. Aika jännä viritys. – Sataman valoistakin vielä sellainen hauska havainto, että tekstisuomennokset sijoittuvat meren vastarannoille. Harmony Sisters seilaa merillä muistellen kotisatamaa ja siellä odottavaa heilaa, kun taas Karpiomaa haikailee rannalla merille lähteneen armaansa perään. Heh!

Teija tuurasi tiistain kuoroharkoissa Jaanaa. Kolme uutta spirituaalia ehdittiin käsitellä, ei muuta. Ja hyvä näin, sillä Teijalla oli paljon annettavaa etenkin rytmiikan ja ääntämyksen suhteen. Lauluihin tuli vauhtia ja jazzmeininkiä eikä tankeroenglanti kelvannut. Iloisesti svengaten pitää näitä mustien henksuja esittää, jos mielii niiden alkuperäistä olemusta tavoitella. Aitoonhan me kalpeanaamat emme ikinä pysty, mutta se on jo paljon jos saamme ilosanoman kuuluviin.

VIMMA Goes Gospel-konsertti häämöttää tulevaisuudessa, sitä varten näitä harjoittelemme. Siinä on porkkanaa myös kaltaiselleni hidasoppiselle. Eteenpäin askel kerrallaan.