Suomalaisia ääniä

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 21. huhtikuu 2016 kello 15:47

TV Nelosen Voice of Finland -laulajakisa on enää finaalia vailla. Kaikki neljä finalistia ovat tällä kertaa naisia ja kiinnostavasti erilaisia laulajapersoonia. Monta teknisesti valmiimpaa ja hiotumpaa on putoillut matkan varrella, mutta näissä voittoa kärkkyvissä on ”sitä jotakin”, mikä menee ohi tekniikan. Meri Vahtera edustaa tyylipuhtaasti iskelmälinjaa, taitava Suvi Åkerman hätkähdyttää syvällä Tanita Tikaram-äänellään, Riikka Jaakkola on raikkaan rouhea rokkimimmi ja pakistanilaistaustainen Ilona Gil säteilee vahvaa läsnäoloa. Mikä hämmästyttävintä, kaksi viimemainittua ovat  vain 16-vuotiaita ja silti löytäneet jo tyylinsä laulajina. En edes yritä veikata voittajaa – kansa päättää, ja kansa voi yllättää.

Yle Teemalla jatkuu Klassinen Suomi -dokumenttisarja. Kehotan ehdottomasti katsomaan! Kukin jakso käsittelee suomalaista klassista musiikkia, sen tekijöitä ja esittäjiä eri kantilta. Esillä ovat jo olleet mm. musiikin opetus, voimallinen lauluharrastuksemme ja Suomen ”kapellimestari-ihme”. Ohjelman suola ovat muusikoiden eläväiset puheenvuorot, jotka samalla jakavat tietoa viihdyttävässä muodossa. Sarja on samaa taattua laatua kuin aiempi Iskelmä-Suomi.

VIMMAn uusi konserttiohjelma etenee hitaasti mutta varmasti. Heti kun Jaana pääsee irti pianosta, me kaikki skarppaamme ja laulamiseen tulee lisää sähköä. Tosiasiahan (ainakin minusta) on, että kuoro kuulostaa parhaalta a cappella, ilman säestystä. Piano on hyvä ja välttämätönkin alkuvaiheessa tukiessaan tempossa ja äänissä pysymistä. Mutta esiintymistilanteessa siitä pitäisi voida luopua – paitsi milloin soitin on olennainen osa sovitusta. Toivon että harjaannumme niin, että pystymme esittämään valtaosan Unikuvia-lauluistamme vain Jaanan maagiset kädet johtotähtenämme. Se nostaisi meidät uudelle tasolle edellisen Pihapuu-projektimme jälkeen.

VINHAn esiintymiset Kevätlaulajaisissa ja mahdollisesti myös VIMMAn kevätkaronkassa taitavat vielä vaatia Teijan pysymisen pianon takana.  Olemme sen verran kokemattomia yhtyelaulajina. Mutta eiköhän mekin tähdätä tulevaisuudessa puhtaaseen a cappella-lauluun, jossa yhteissointi pääsee täyteen kukkaansa. Se onnistuu, kun harjoitellaan, harjoitellaan ja harjoitellaan… (Ja tämä ei tietenkään sulje pois mahdollisia keikkoja bändin kanssa!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s