Beethovenin 9.

Vaikka pistin blogini jo kesäteloille, tämän haluan vielä jakaa kanssanne:

Kävin Tampere Filharmonian kevään päätöskonsertissa, jonka ohjelmana oli Beethovenin 9. sinfonia. Siis juuri se, jonka huipentuma on kuoron ja solistien esittämä komea Oodi ilolle. Kapellimestari Santtu-Matias Rouvali on aikaansaanut Tampereella ilmiön: kaikki hänen johtamansa konsertit myydään loppuun alta aikayksikön. Kaupungissa asuva tyttäreni onnistui saamaan meille tammikuussa liput tähän konserttiin, johon paikat jo silloin olivat vähissä. No – hyvää kannatti odottaa, todellakin.

Beethoven oli jo lähes umpikuuro viimeistä sinfoniaansa säveltäessään. Sitäkin ihmeellisemmältä tuntuu kuunnella teoksen mahtavia sävelvyörytyksiä. Tällä kertaa oli erityisen kiinnostavaa myös katsella esitystä. Meillä oli hyvät paikat salin viimeisellä permantorivillä, mistä sekä näki että kuuli hyvin kokonaisuuden.

Tampereen sinfoniabändi on iso, laskin käsiohjelmasta 81 nimeä. Niinpä sointikin oli täyteläinen. Kuoro oli vaikuttava näky istuessaan hievahtamatta paikoillaan vuoroaan odottaen. Panin merkille, että kaikilla oli kädetkin samalla tavoin sylissä – olikohan tämäkin yksityiskohta sovittu. Solistit saapuivat estradille vasta toisen ja kolmannen osan välissä. Daamien (Jenni Lättilä ja Lilli Paasikivi) puvut olivat minun makuuni tönkön tätimäiset. Mutta eivät he toki puvuilla laulaneetkaan vaan äänillään, joissa ei ollut moittimista. Miessolistit olivat Tuomas Katajala ja Jyrki Korhonen.

Mutta pääasiaan! Santtu-Matias, tuo velmun näköinen pörröpää, tuo mieleen nuoren Simon Rattlen. Molemmilla on villin tukan lisäksi välittömyyttä ja poikamaista intoa. Santtu-Matias tanssi orkesterinsa edessä mustassa tunika-asussaan (ei frakkia!) ja tahtipuikkokin tanssi sulavasti hänen kädessään. Arvaan että myös kasvot elivät ja näyttivät soittajille joka hetki, mitä kapu heiltä halusi. Oli hienoa seurata, kuinka iso aparaatti totteli johtajansa pienintäkin viitettä. Tauot, vaimennukset ja voimistukset tulivat piiruntarkasti, kuin taiottuina.

Tulin vakuutetuksi, että tämä Rouvali on muutakin kuin hetken tähti ja klassisen puolen ”rokkistara”. Jäbä osaa johtaa!!

Kirjoittanut: Marita Jama

Tämä postaus on siirretty Maestran vanhalta sivustolta ja julkaistu alun perin 4.6.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s