Kun lauletaan korkealta ja kovaa, yritän aina haukkana ylettyä niihin ylimpiin nuotteihin. Se onnistuu milloin paremmin milloin huonommin. Se vaatii uskoa ja lihasvoimaa – mutta on olemassa raja, jonka yli vahvinkaan usko ja lihasvoima eivät minua vie. Tiedän tämän mutta silti aina yritän. Toinen koettelemus on pitkäkestoisen korkean sävelen pitäminen. Jos laulu päättyy sellaiseen, minun säveleni katkeaa kesken kuin kanan lento. Moottori sammuu, lihaskone ei jaksa pitää yllä tarvittavaa tehoa. Harmittaa, kun kuulen kuinka muut ympärillä vetävät sitä viimeistä nuottia näköjään ilman ihmeempiä vaikeuksia. Mikä kumma minun torveani tukkii? Siihen pitkään loppunuottiin pitäisi keskittyä ja ottaa vauhtia. Tulos kuitenkin on että pilliin sattuu ja viesti on selvä: Älä paina yhtään enää. Täytyy vain tyynesti hyväksyä omat rajani.
VIMMALAISET utelevat, miten Tulessa! -ohjelmamme juoni menee. No Jaanahan jo demosi tämän viikko sitten tulitikun avulla: Tunne syttyy, leimahtaa, leimuaa, roihuaa, alkaa savuttaa, kituu, hiipuu ja sammuu. Siinä koko stoori. Laulut etenevät tämän kaaren mukaan. Kaikkiaan lauluja tulee olemaan ”noin kolmetoista”, nyt saatuina viisi. Väleihin taas jotain kivaa yllätyshaastetta kuorolaisille…
Myös VINHASSA viljellään yhä enemmän moniäänisyyttä. Teija totuttelee ryhmää hissuksiin stemmalaulamiseen, ja hyvä niin. Ajan mittaan pelkkä yksiäänisyys kävisi tylsäksi. Teija oli tällä viikolla Mullikassa kansikuvatyttönä ja sisäsivuilla kunnon juttu hänestä. Ja ihan aiheesta, sillä Teija on laulukoutsina erinomaisen pätevä, innostava ja kannustava. Bravo Jaana kun nappasit hänet tuoreeltaan Apu-Maestraksi! Enää hän ei ole mikään apuope vaan tasaveroinen aisapari Jaanalle. Yhdessä he ovat voimakaksikko, jonka hoivissa me kasvamme ja kaunistumme laulajina.
Sain joululahjaksi räppäri Cheekin elämäkerran. Pidin sitä vitsinä – mutta kirja onkin hyvä. Se kertoo paitsi Jare Henrik Tiihosesta, myös koko suomiräppi-skenen vaiheista. Cheek-ilmiö on kiinnostava, vaikkei miehen räppitaiteesta erityisesti välittäisikään. Tästedes kuuntelen äijän kipaleita ehkä tarkemmin ja analyyttisemmin. Ainakin hänellä on timantinkova tahto siihen mitä tekee, ja se tahto on vienyt hänet niin sanotusti läpi harmaan kiven. Respektini sille.
Tämän kirjoitti jamatar 19.1.2016