Eput!

Eppu Normaalin konsertti perjantaina Musapirtillä oli mahtava. Yli 2½ tunnin hittikavalkadi + väliaika = silkkaa nautintoa. Kun Eput aloittivat punk-bändinä 1976, jäbät eivät paljon osanneet soittaa eikä solisti laulaa, kuten punk-ideologiaan tietysti kuuluikin. Kauas on edetty ja edistytty niistä ajoista, sillä nykyään Eput tottavie osaavat soittaa ja solisti Martti Syrjä laulaa. Heidän melankolinen saundinsa ja kaipauksen täyteiset laulutekstinsä purevat Suomen mollikansaan niin, että Eppu Normaalista on tullut meille kansallisaarre. Yhtyeen 40-vuotisjuhlakiertue osoittaa, että äijien keikkakunto on kova ja saanemme nauttia kansallisaarteestamme vielä hyvän aikaa.

Helpotuksen huokaus: Tulessa!-biisien stemmat ovat netissä! Nyt niiden oppiminen on vain itsestä kiinni.

”Mieluummin reippaasti metsään kuin varovasti tiellä pysyen.” Näin ohjeisti meitä vinhalaisia Teija taas kerran. Olen 100%:sti samaa mieltä, ollut kai aina. Varovaisuus on hyvä liikenteessä mutta ei esim. laulamisessa. Viime treeneissä Teija antoi toisenkin mainion ohjeen: ”Kaikelle uudelle ja vieraalle on hyvä altistua.” Laulamisessa siis. Ettei pelätä outoja tyylejä ja äänenkäyttötapoja, vaan heittäydytään iloisesti. Tästä esimerkkinä saimme äänenavauksessa improta Teijan soittaman sointukierron päälle omia sävelkulkujamme. Kivaa!! Olo oli kuin kesälaitumelle päästetyllä vasikalla. Mikä siinä voisi pelottaa? Ei niin mikään.

Tämän hetken VINHA-nuottinippumme hienojen laulujen joukossa on yksi erityisen hieno, Anna-Mari Kähärän Ikävä omia maita. En ollut sitä koskaan ennen kuullut, nyt se iski heti kättelyssä. Treenaamme siitä peräti kolmiäänistä – Teija lisää ovelasti meille haastetta. Toinen spesiaali nuottinipussa on Emma Salokosken Veden alla. Ei todellakaan helppo laulaa ryhmänä saati äänissä. Ja juuri siksi innostava. Treeneissä joku tuli inahtaneeksi jotain siihen suuntaan että ”ei me osata, me mokataan”. Minä siihen välittömästi että ”ASENNETTA!” Pois kaikenlaiset itsensä vähättelyt. Tämäkin liittyy siihen reippaasti metsään menemiseen. Jos ei me itse uskota itseemme, kuka sitten uskoisi? Tämän olen sanonut blogissani ennenkin. Ja tulen sanomaan taas, jos aihetta ilmenee.

Hip heijaa! Suosikkilauluni Blackbird menee Euroviisuihin. Saa  nähdä kuinka tumma niukkaeleinen balladi pärjää niissä karkeloissa. Tällä kertaa edustajamme ainakin on musiikillisesti ja toivon mukaan myös esityksellisesti tyylikäs.

Tämän kirjoitti jamatar 5.2.2017

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s