Eilen perjantaina musiikkikeskuksella esitettiin Charles Chaplinin elokuva Nykyaika kaupunginorkesterin livesäestyksellä. Koko score tietenkin Chaplinin itsensä säveltämä. Tässä 1936 valmistuneessa leffassa Chaplin esiintyi viimeisen kerran kulkurihahmossaan – ja yleisö kuuli ensi kerran hänen ääntään valkokankaalla. Äänielokuva oli syrjäyttänyt mykkäfilmin, ja tähän oli mykkäfilmin mestarinkin pakko taipua. Muuten mykässä Nykyajassa on äänitehosteita ja jopa hiukan puhetta (ei Chapen), tosin vain mekaanisten laitteiden kautta.
Mutta syy, miksi kirjoitan tästä laulublogiini, on tietenkin se Chapen ensimmäinen ”ääninäyte” – hulvaton lauluesitys, jonka kulkuri joutuu äkkipäätä improvisoimaan kapakan tarjoilijana. Sanat ovat ranskan-italian siansaksaa ja lauluun liittyy aivan hurmaava tanssikoreografia. Ja näinpä kuultiin, että Charles Chaplin kaikkien muiden taitojensa lisäksi osasi myös laulaa! Tuo laulu muuten on alkujaan ranskalainen Je cherche après Titine, ja Chapen versio on nähtävissä ja kuultavissa YouTubessa haulla Titine. Tsekatkaa ihmeessä!!
VIMMA-kuoro suunnittelee kevät- tai syyskiertuetta Lappiin vuodelle 2018. Samassa yhteydessä saatiin jo hiukan vihiä siitä, mitä teemme Tulessa!-konsertin jälkeen. Muhimassa on aihio luontoaiheisten laulujen konsertista. Näitä lauluja voisimme esittää Lapin kappeleissa, samalla nauttien omakohtaisesti Lapin luonnosta. Loistava idea!
Tulessa!-laululista on nyt valmis (muutokset mahdollisia) ja jaettu kuorolaisille. 13 laulua + encorena Jos rakastat, muistuma Pihapuu-ohjelmastamme. Tiukkaan täytyy harjoitella, että saadaan valmiiksi 27.4. esitykseen. Kaupungintalolla ei temppuilla valoilla eikä näyttämökuvalla, on vain juhlasalin lava ja me siinä laulamassa. Niinpä koko tunnelman täytyy tulla meistä, siitä miten nämä tuliset laulut tulkitsemme.
Tulkinnasta puheen ollen: Kansalaisopiston yksinlaulun pienryhmässä minulla on tällä hetkellä työn alla ikivihreä Over the Rainbow. Opettaja Päivi saa pidellä minua kaksin käsin suitsisista, etten yltyisi ”tulkitsemaan” ennen kuin tekniikka on kunnossa. En tahtoisi malttaa edetä askel kerrallaan, niin että ensin pyrkisin mahdollisimman puhtaaseen laulusuoritukseen ilman tunneilmaisua. Mutta Päivin metodi on minulle hyvin hyödyllinen, sen olen Sateenkaari-laulunkin kanssa huomannut. Saan ääneeni kiinteyttä ja se soi tasaisemmin, kun keskityn tekniikkaan. Korkeat äänetkin paranevat. Sitten kun tämä puoli on reilassa, voin alkaa tähdätä sitä kohti, miltä minun Over the Rainbow -tulkintani tulisi kuulostaa. Kärsivällisyyttä vain, Marita…
Tämän kirjoitti jamatar 11.2.2017