Suomi 100

Viikko sitten Tampereella näkemäni Leevi Madetojan Pohjalaisia -ooppera täytti kaikki odotukset. Puhtaan pelkistetty näyttämökuva ja laulajien koristelematon esiintyminen loivat yhdessä kauniin elämyksen. Ja tietenkin Madetojan musiikki pohjalaisine kansanlauluineen uljaasti laulettuna ja soitettuna. Solistien joukossa Kuopion poika Ville Rusanen teki jälleen kerran hienon oopperaroolin Jussina. Tuo ikoninen hahmohan on antanut mallin myös Suomen ”Oscarille”, elokuva-alan Jussi-patsaalle.

Tampereen Pohjalaisetkin on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa eikä suotta, pidetäänhän tätä teosta meidän kansallisoopperanamme. Artturi Järviluoman laulunäytelmä on vuodelta 1914, Madetojan oopperaversio 10 vuotta myöhempi. Siinä soivat jäyhän uhmakkaat eteläpohjalaislaulut kuuluivat lapsuuteni soundtrackiin ja ovat yhä minulle rakkaita. Laulamista ja näyttelemistä nuorena harrastanut äitini esiintyi nuorisoseuran Pohjalaisissa vakavahenkisen Maijan roolissa ja sai siitä kiitostakin. Mutta kuolemattoman loppurepliikin sai sekä näytelmässä että oopperassa iloluontoisempi Liisa (Tampereella Marjukka Tepponen): ”Ei mun silimäni enää oo kirkkahat…”

VIMMAN harjoituksissa syntyi idea, laitetaanko konserttimme alaotsikoksi ”100 vuotta suomalaista intohimoa”. Tuntui aluksi ihan hyvältä, mutta tarkemmin makusteltuani tuli epäilys. Eihän meidän Tulessa! -ohjelmamme täytä tuota lupausta. Lauluja ei ole sadan vuoden ajalta eivätkä ne kuvaa erityisesti suomalaista intohimoa. Ehdotan alaotsikoksi ”Intohimolauluja 100-vuotiaalle Suomelle”. Näin päästäisiin yhtä kaikki mukaan 100-vuotisjuhlintaan! Miten olisi?

Keskiviikon VINHA-treenit siirrettiin tiistaille ennen kuoroa, että pääsisimme Musiikkikeskuksen Valohalliin seuraamaan Teijan lauluoppilaita Talvikamari-festareilla. Katsoin ja kuuntelin illan molemmat konsertit nauttien opiskelijoiden ilmiselvästä musisoinnin ilosta. Ykköskonsertissa pidin erityisesti Ella Vähäpassin vahvasta laulamisesta – liekö sama Ella, joka taannoin ihastutti Maestran open mike -illoissa King’s Crownissa? Kakkoskonsertissa Pohjantien Junior Big Band nosti tunnelman kattoon rytmitarkalla soitollaan. Niin nuoria ja jo nyt niin taitavia! A cappella-yhtye Toon Tunes oli myös herkkua makeine saundeineen ja hauskoine sovituksineen. Kaiken kaikkiaan voimallista näyttöä konservatorion oppilaiden – ja opetuksen – tasosta.

Intouduin Talvikamariin vielä torstainakin, uteliaana kuulemaan miten soi mm. Piazzolla flyygelillä ja klassisella kitaralla. Kiva konsertti oli tämäkin. Ja tänä iltana – saatuani tämän postauksen valmiiksi – kipaisen vielä festareille kansanmusiikkikonserttiin. Tarjona on huiluja, kanteleita ja viulupelimanniryhmä perinteisen harmoonilla ”tämmääjän” kera. Pakkohan ne on nähdä!

Tämän kirjoitti jamatar 24.2.2017

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s