Visans Vänner ja muuta mukavaa

Olen laulelman ystävä – ihan virallisestikin, sillä kuuluin Visans Vänner i Helsingfors’iin pääkaupungissa asuessani. Ruotsalaistrubaduuri Evert Taube perusti aikanaan tämän laulaja-lauluntekijöiden yhdistyksen, joka on levinnyt muihinkin Pohjoismaihin. – No mutta miksi kummassa nyt tästä kirjoitan Maestran blogiini? Koska Visans Vänner i Åbo pulpahti esiin Maestralaulajissa, ja muistot nousivat mieleeni. ”Knäppafton”-illoissamme saimme testailla uusia laulujamme ja pohdiskella viisunikkaroinnin kiemuroita. Erityisesti muistan folkduo Bossen ja Robertin isän Väinö Österbergin, jonka erityisala olivat ultralyhyet terävät aforismiviisut. Kuten: ”Ser du fjärilar på Nyårsmorgon, så tro inte att det är vår!” Elikkä suomeksi: ”Turha luulla kevään koittaneen, jos Uudenvuodenpäivän aamuna näet perhosia…” Ne oli hauskoja aikoja.

Ukulelekoulussa väsyi tällä kertaa ranne. Pidän otelautakättäni huonossa asennossa enkä osaa sitä korjata. Sointujen vaihtelua tulee lisää ja sormet menee rusetille. Tsemppiä, Marita!

Laulutekniikan harjoituksissa en edelleenkään pysty laulamaan korkealle. Jään kyydistä aina 3-4 pysäkinväliä ennen päättäriä vaikka mitä temppuja tekisin. Tämä täytyy vain hyväksyä tosiasiana. Mutta matalle mennessä onkin sitten iisimpää, ilokseni.

Maestralaulajissa käytiin läpi mm. merimieslauluja – tai enempi ”maisteritason” fantisointeja meriaiheesta. Oikeita, karheita merimieslauluja kuuntelin vanhoilta äänitteiltä Maarianhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa, kun tein taustatöitä Katrina-musikaaliin. Vanhat äijät ja ämmät lauloivat ahavoituneilla äänillään merestä ja elämästä meren tiukassa syleilyssä. Oli rakkauttakin merta, leivän antajaa, kohtaan. Mutta romantiikka oli siitä kaukana.

Musikaaleista puheenollen, kävin katomassa Viulunsoittajan katolla teatterissamme. On muuten komeita tansseja ja salskeita miestanssijoita! Ja kaikin tavoin ansiokas esitys. Pidin maanläheisestä värimaailmastakin. Ei lähdetty herkuttelemaan värikkäillä kansanpuvuilla, vaan ylöspano oli vaatimattomaan juutalaiskylään sopivaa. Mutta musiikki esitettiin briljantisti. Täydet pinnat laulajille ja kaupunginorkesterille – ja sille nuorelle tenorille, joka erään tanssikohtauksen huipentumassa veti äkkiyllättäen korkealta ja kovaa. Wau!! Menkää katsomaan ja kokemaan tämä.

Tämän kirjoitti jamatar 20.9.2017

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s