Sukupolvien ketjussa

Kun Maestralaulajissa laulettiin ”Konstantinoopelin portin pääll…”, lennähdin ajassa taaksepäin lapsuuteeni ja eteläpohjalaistupaan, missä äidinisäni lauleli tätä vanhaa sotilasmarssia. Hänelle se oli suoraa suullista perintöä Turkin sotaretkeen osallistuneilta. Kohta minäkin hoilasin innolla, tajuamatta mistä laulu oikeastaan kertoi. Sain ”paapalta” muutakin musiikkiperintöä: yhden hänen lauluistaan ujutin vuosikymmenet myöhemmin erääseen näytelmääni sellaisenaan, sanat ja sävelmän niin kuin paappa ne lauloi. ”Mull’ on hyvä hevonen ja sillä on kun siivet…” Tätä en ole kuullut koskaan enkä missään muualla. Mutta se on epäilemättä aitoa eteläpohjalaista kansanperinnettä.

Äidiltäni sain perinnöksi näilläkin palstoilla usein mainitsemani ”keittiölaulut”, joita hän lauloi kotitöidensä ratoksi. Näin opin tietämättäni rakastamaan kotimaisia yksinlauluja, Kuulaa, Merikantoa ynnä muita. Nyt mietin mitä lauluperintöä olen mahtanut antaa omille lapsilleni. He eivät keittiölauluihin ottautuneet vaan löysivät jo varhain omat mieltymyksensä. Äitiä ei tarvittu Pet Shop Boysin, Marilyn Mansonin ja punkbändien löytämiseen. Mutta tyttäret käyvät sujuvasti myös klassisen musiikin konserteissa eivätkä yleensäkään karsasta mitään musiikkityyliä. Jos jotain, niin tämän rajattomuuden he ovat minulta omaksuneet. Siitä iloitsen.

Ukulelen kanssa ilmaantui uusi vaikeus: Kitaran sointuotteet tunkevat ylös aivojen alahyllyiltä tuottaen hämmennystä. Sormet muistavat kitaraotteita, mutta nyt onkin eri kuviot. Ristiriidan paineessa mieli ja sormet tekevät stopin. Huokaus! – Täytyy yrittää kahlata tämäkin koettelemus läpi.

”Pyry pyry pyry hei” – sehän on silkkaa Bachin fuugaa! Sori jos jälleen kerran käytän väärää musiikkitermiä, mutta fuugalta tämä toisiaan takaa-ajavien säkeiden ketju minusta kuulostaa. VIMMAN Luonnossa-treenit etenevät. Osaan jo stemmoja sieltä täältä; laulujen alut alkaa olla hallussa, jatkossa vielä hämärtelee. Mutta kuorolle on jo tullut selväksi, että hienoa ohjelmaa ollaan valmistamassa. Hivelevän kauniita lauluja hienoina sovituksina. Kielipoliisina huomauttelin Aleksis Kiven oravalaulun tekstin fiboista: ”– saattaa HÄNEN iltasella” on ehtaa Kiveä, eikä hän käyttänyt runoissaan d-kirjainta: ” — armaan kuusen ÄITINrinnass” on oikea muoto. Nurmijärven mestarin uniikkia kieltä ei käy korjaileminen.

Käväisin taas vaihteeksi Ahvenanmaalla ja toin tuliaisiksi CD:n merimiesten työlauluja purjelaivojen aikakaudelta. Esittäjänä Shanty Singers i Åbo, köörin jäsenet ovat kaikki entisiä merimiehiä. Lauluissa aistii vahvana suolaisen merituulen ja työn raskauden, mutta mukana pilkahtelee myös vapaahetkien hauskanpito. Kerrassaan oiva löytö Maarianhaminan Emmaus-kirpparilta.

Tämän kirjoitti jamatar 27.9.2017

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s