Maaliskuun lauluja

Ylläoleva on Eino Leinon ensimmäisen runokirjan nimi, ja tuosta koulupojan kokoelmasta on yksi runo VIMMAN Luonnossa-ohjelmassakin: Minä metsän polkuja kuljen. Tiistaina kävimme taas koko prujun läpi yhtä soittoa. Se on erittäin hyödyllistä, sillä siinä paljastuvat kaikki omat epävarmuudet. ”Ahaa, tätäkään en vielä osaa…” Mutta paljon jo osataankin – hetkittäin voi tuntea vapaata laulamisen riemua.

Nyt hiotaan jo nyansseja. Revontulilauluun, johon kaipasin vivahteita, Jaana onkin kehitellyt herkullisia välisoittoja, kaikkien säkeistöjen väliin erilaiset. Toimii!! Myös välispiikit toimivat ja sujuvat lausujilta luonnikkaasti. Alussa ja lopussa on koko jutun ydin: ”Ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa.” – – – ”Mielen myrsky nukkuu.” Mielen tyyntymystähän me luonnosta haemme ja myös saamme.

Luonnossa-juliste ja käsiohjelma ovat valmistuneet ja näyttävät raikkailta heleän vihreissä sävyissään. Puheeksi tulivat myös esiintymisasumme. Pitäisikö niitä uudistaa? Tai keksiä jotain erityistä juuri tähän konserttiin? Itse en ole yhtään kyllästynyt vanhoihin huiveihimme, mutta en vastusta uusienkaan hankkimista, jos löytyy sopivasti erilaiset. Monilla kuoroilla on vakiintunut esiintymisasu osana imagoa, eikä sitä hevin vaihdeta. Nykyiset huivimme ovat kuuluneet VIMMAN imagoon jo monta vuotta. Mutta kuten sanottu, minulle sopii jos välillä freesaamme ulkoasuamme. Kunhan ei hylätä kokonaan kauniita vanhoja huivejamme!

Teijan tunnilla ilakoitiin afrikkalaisten kaanonien parissa. Laulettiin piirissä ensin kahtena, sitten kolmena ryhmänä keholla rytmiä merkaten. Ai että oli kivaa! Etniset laulut vieraine sävelasteikkoineen ovat kuin virkistävä suihku korville. Tykkään noista murretuista, liukuvista sävelkuluista ja monipolvisista rytmeistä ”kuin hullu puurosta”.

Tarkentavaa tietoa laulusta Kuljen yksin autiolla tiellä: Kaivelin vähän levyhyllyjäni – ja sieltähän se löytyi, Boris Shtokolovin laulamana. Säveltäjäksi on merkitty E. Shashin, ja sanat ovat itsensä Mihail Lermontovin, jota venäläiset pitävät kansallisrunoilijanaan Aleksandr Pushkinin ohella. Suomennos seurailee alkutekstiä, hieman lyhennettynä. Ei siis ole kansanlaulu, kuten Toivelauluja n:o 5 väittää. Ehta venäläinen romanssi se on!

Tämän kirjoitti jamatar 29.3.2018

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s