Sinisiä säveliä

Alkuviikosta meidät Charles Aznavourin ihailijat tavoitti suruviesti: Ranskalaisen chansonin yksi suurimmista mestareista on kuollut 94 vuoden iässä. Pieni armenialaistaustainen mies teki suuria lauluja ja esitti niitä suurella sydämellä. Ja ääni – sehän oli aivan ainutlaatuinen. Muistokappaleeksi valitsen Aznavourin laulun Hier encore (”Vielä eilen”), jonka monet ehkä tuntevat paremmin suomen- tai englanninkielisinä versioina. Ne eivät, niin hienoja kuin ovatkin, yllä alkuperäisen sielukkuuteen. Tässä linkki: https://youtu.be/bHokx2L1wi4

VIMMAN Harjoitusten edetessä spirituaalien hieno sointimaailma alkaa avautua. Nuo siniset sävelet… mustien lahja valkoiselle musiikille. Jaana on saanut treenivauhtia koskevat terveiset ja vei meitä nyt eteenpäin maltillisesti. Mutta häneltä on myös toivottu että ”ei yhtään nykyistä hitaammin”. Täytä siinä sitten kaikkien tarpeet! Mutta stemmat ovat nyt netissä ja oppiminen helpottuu. Kaltaiseni jähmeä tankkaajakin saa nyt rauhassa kertailla kotikoneen ääressä minkä ehtii, eikä tarvitse moittia johtajaa liiasta livakkuudesta.

Kuoron varmat osaajat eivät ehkä voi kuvitella, miltä tuntuu hiihtää koko ajan perässä ja eksyillä ladultakin tuon tuosta. Se turhauttaa ja käy itsetunnolle. Olenko minä tosiaan näin huono! Mutta se myös sisuunnuttaa opettelemaan. Ja tulee päivä, jona se hankala stemma sujuu ja mieliala kohoaa. En olekaan niin huono! Ja tähän mennessä se päivä on tullut aina. Tulee siis varmasti nytkin.

Olin viikonloppuna erikoisessa konsertissa pääkaupungissa. Helsingin kaupunginorkesteri soitti  Hatrwall-Arenalla tunnettujen pop-puolen solistien kera trance- ja house-biisejä. Kyseinen genre ei ole minun heiniäni, tunnistin biisilistalta vain Aviciin Hey Brother’in ja Daruden Sandstorm’in. Mutta olipahan reipas kokemus! Joka kipaleelle oli rakennettu oma näyttävä valoshow pyrotehosteineen. Solisteista positiivinen yllätys oli Reino Nordin – jäbässä on soulia! Myös Kasmir hoiti hommansa hyvin, ja tietenkin lempiräppärini Paleface. Saara Aalto ei teknisestä taituruudestaan huolimatta minuun kolahda. Liian teflonia. Respektit sinfoniapumpulle, joka soitti normaalityylilleen vierasta musiikkia kaksi tuntia putkeen, ilman välispiikkejä. Ja soitti komeasti!

Kuinka tulin eksyneeksi  moiseen konserttiin? Koska halusin vihdoin tsekata Hartwall-Arenan ja koska tämä hullu konsepti sytytti uteliaisuuteni. Trancen ja housen ystävää minusta ei tullut, mutta aina kannattaa altistaa itsensä uudelle – kuten Teija-maestramme sanoo.

Tämän kirjoitti jamatar 4.10.2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s