Se on jatsii!

Lomaviikolla olin Ricky-Tick Big Bandin & Julkisen Sanan konsertissa – ja kylläpä maistui! Valtteri Laurel Pöyhösen johtama jazzorkesteri ja räppitrio Karri ”Paleface” Miettinen, Lasse ”Redrama” Mellberg ja Tommy Lindgren ovat äkkiseltään aivan eri paria – mutta ei, ne pelaavat yhteen loistavasti. Tulos on herkullinen kombo svengaavaa puhallinjazzia ja millilleen rytmitettyä räp-nakutusta. Räppitrio tulittaa kuin konekivääri, hurjia verbaaliakrobaatteja joka ukko. Jazzissa on draivia ja räpissä myös, joten tarkemmin ajatellen yhdistelmä ei olekaan niin kummallinen.

Teijan swing-kurssilla toteutui se mitä toivoin: Me lauloimme soolona vuorotellen. Ja hienosti meni! Jokaisella oma persoonallinen ote lauluun (Bye Bye Black Bird) ja oma ääni joka ei jäljitellyt ketään muuta. Swing-laulu on hauskaa, luovaa ja musiikillisesti innostavaa. Jazzia laulaessa (tai kuunnellessa) ei ikävysty vaan pysyy hereillä ja valppaana. Ja mitä syvemmälle lajin hienouksiin pääsee, sitä helpompi on lisäillä laulamiseensa omia kujeita ja nauttia vielä enemmän. Tämä kurssi saisi jatkua vielä piiiiitkään… Mutta ensi maanantain sessio on tällä erää viimeinen.

Jaana valitsi VIMMAn jouluohjelmaan kahden sijasta kolme eniten ääniä saanutta laulua. Ne ovat amerikkalainen Joululaulu (Chestnuts roasting…), brittiläinen Walking in the Air iki-ihanasta Lumiukko-animaatiosta, ja kotimainen Joulun odotuksessa. Mukavasti eri tyylisiä. Hämmästyin kun kuulin joidenkin pitävän Joulun odotuksessa -laulua synkkänä. Minulle sen sanoma on aina ollut valoisa; esiin nousee lempeän lohdullinen, lapsenuskoinen ajatus tuonpuoleisesta ”ikuisena jouluna” taivaan kodissa. Tämäkö synkkää??

”Joululaulu” on maailman tylsin nimi joululaululle. Ymmärrän kyllä ettei ”Kastanjoiden paahtaminen avotulella” tullut käännöksen nimenä kysymykseen. Mutta jotain laulun ihastuttavaan tunnelmaan liittyvää olisi suomentaja voinut vaivautua keksimään. Laulu itsessäänhän on hieno – mutta Suomessa sitä ei erota muista samannimisistä.

Näiden kolmen laulun stemmasovituksissa meillä riittää opettelemista. Ja tämä tulee keskelle uusien spirituaalien oppimistalkoita. Hankalaa. Harmittavaa. Mutta totta kai haluamme nämäkin oppia ja esittää. Esityksiä tosin on vain yksi! Odotan hiipivällä kauhulla kevätpuolta ja spirituaaliurakan kasaantumista tammi-helmikuun lyhyille viikoille. Siinä tulee hiki, ehkä itkukin.

– Mutta vielä ei surra eikä itketä. Nyt päästetään Ricky-Tick ja räppärit valloilleen: Se on jatsii! https://youtu.be/i7RcnpMCIP4

Tämän kirjoitti jamatar 25.10.2018

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s