Suosituin vai taitavin?

TV:n Tanssii tähtien kanssa ei ole lauluohjelma – paitsi laulusolistiensa Johanna Förstin ja Sami Pitkämön osalta. Molemmat ovat tuhattaitureita, joilta luontuu mikä tyylilaji ja äänenkäyttötapa tahansa. Silti he eivät ole suuren yleisön lemmikkejä kuten eturivin poplaulajat. Ennen tanssiohjelmaa minäkään en tiennyt näistä kahdesta mitään. Suosittu tanssishow on nostanut heidät valokeilaan, mutta popparit ajavat yhä ohi kansansuosiossa. Miksi ihmeessä?

All-round-laulajien kuten Försti ja Pitkämö taitoja ihastellaan, mutta heitä ei faniteta. He eivät ole ”tuotteita”, eivät rakennettuja, tunnistettavia idoleja. Ei Förstiä ja Pitkämöä tanssikisassakaan paljon näytetä eikä pidäkään, sillä pääosassa ovat toki tanssijat. Tässäkin kisassa, kuten esim. Voice of Finland -laulukisassa minua on närästänyt juontajien estoton tapa kannustaa yleisöä äänestämään ”omaa suosikkia”, ei häntä jota pitävät taidoiltaan parhaana. Paremmuudesta kisataan, tavallaan, mutta kyse on suosion mittaamisesta. Tällä meiningillä paras ei välttämättä voita vaan se josta tykätään eniten, ehkä aivan eri syistä kuin taitojen puolesta.

Tämä on niin väärin, niin väärin niitä oikeasti parhaita kohtaan. Paremmuutta tosin ei kevyessä musiikissa voi absoluuttisesti määritellä. Mitä mahtaisi tapahtua, jos juontajat alkaisivatkin usuttaa kansaa äänestämään parasta, ei suosikkia. Luulenpa että kansa jatkaisi vanhaan malliin, sillä tunnetasolla suosikki on aina paras, vaikka omin silmin näkisi ja korvin kuulisi että taidoissa on puutteita. Suosikkiasemaan pääsy on mystiikkaa; tyypissä täytyy olla säteilyä – vetovoimaa, luonnetta, läsnäoloa. Eikä hän tietysti ihan toope saa laulajanakaan (tai tanssijana) olla.

Försti ja Pitkämö ovat kovan tason ammattilaisia, jotka eivät ole välittäneet rakentaa itselleen tähtihabitusta. Heille riittää että alalla arvostetaan ja me vanhat diggarit ihailemme heidän loistavia tulkintojaan mistä tahansa biisistä, mikä eteen lykätään tanssijoiden säestykseksi. On näitä huippulaulajia muitakin, vaikkapa Ikosen sisarukset Aili ja Osmo, joita heitäkin näkee televisiossa – mutta ei pop-listoilla.

Poplaulajat ovat kaupallisia. Heidän hommansa on myydä, ja sillä silmällä heidän musiikkinsakin tehdään, usein kimppatyönä. Voice of Finlandin tapaisissa kykykisoissa löydetyt lahjakkuudetkin syötetään tähän mankeliin. He menettävät tuoreutensa mutta parhaassa tapauksessa saavat sen mitä himoavat – menestyksen. Ainakin hetkeksi. Onko se sen väärtti?

Suosio on oikullinen, mutta saavutettu taito kestää. Soisin, että taito arvostettaisiin ohi pinnallisten suosikkiominaisuuksien.

Tämän kirjoitti jamatar 23.11.2018

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s