Badding ym.

Kirjaston musaosastolla käsiini osui Rauli Badding Somerjoen elämäkerta. Sen myötä myös oma Badding-levykokoelmani on noussut kotona voimasoittoon. Menninkäisen näköinen mies lauloi uniikilla äänellään uskottavasti kaikkea rockista humppaan. Mutta Badding oli liian herkkä sielu pop-bisnekseen ja pakeni ujouttaan viinaan, surullisin seurauksin. Monia hyviä artisteja on tullut hänen jälkeensä mutta ei ketään hänen kaltaistaan. Entinen love metal-rokkari Ville Valo on levyttänyt Agentsien kanssa kokoelman Baddingin lauluja. Ihan jees, mutta ei vedä vertoja Raulille.

Teijan jazztunnilla skätättiin tällä kertaa kaksittain, ”vuoropuhellen” toisillemme. Lennokasta toimintaa! Aivan tunnin lopuksi laulettiin kromaattista asteikkoa, mikä on hyvää harjoitusta korvalle. Tykkään kromaattisista sävelkuluista – ne aina sykähdyttävät.

VIMMA lauloi treeneissään Spirituals-ohjelman nyt lopusta alkuun, pysähdellen aina tarpeen vaatiessa. Ja tarve kyllä vaati vielä aika monta kertaa… Ou nou, tämän jälkeen on ennen konsertteja enää kaksi täyspitkää harjopitusta! Voimmeko saada kaiken kasaan siinä ajassa? Minun suurin ongelmani on Nobody Knows. Jännitän pääsenkö oikeaan ääneen, ja tietenkään en pääse. Ja sitten koko biisi on minun osaltani pilalla. Murrr…

Spirituaalien jälkeen jäi vielä aikaa ottaa esiin Jaanan uudistettu sovitus Kallavesj-laulusta. Tämä siis huhtikuisiin Maestra 10 vuotta -laulajaisiin. Hyppäys asiasta toiseen juuri nyt ei ilahduttanut minua yhtään. Olen niitä jotka haluavat keskittyä yhteen juttuun kerrallaan. Häiriinnyn, jos pitää poiketa uuteen ennen kuin entinen on valmis. Pohjalaisena en myöskään ole koskaan kokenut Kallavesj-laulua läheiseksi. Mutta se on minun henk.koht. rajoitteeni, ei kauniin laulun syy.

Tämän kirjoitti jamatar 1.3.2019

 

Vastaa