Muistojen äärellä

Muistojen äärellä

”Maestra 10 vuotta” -laulujen harjoittelun aloittaminen tiistaina johdatti väkevästi muistojen äärelle:

Olemassaolonsa aikana VIMMA-kuoro on valmistanut neljä ikimuistoista näyttämökonserttia. KUISKAA MULLE PIHAPUU 2015 oli ensimmäinen ja siksi erityinen. Savolaisen Veikolla ja minulla oli laulujen tekstikatkelmista koostetut puheroolit – jännittävää… Teema liittyi vapaasti parisuhteen eri vaiheisiin. Vuonna 2016 tuli UNIKUVIA, jonka tekstiosuuksissa sain antaa mielikuvitukseni lentää. En enää muista mistä idea tarkalleen syntyi, mutta ajatuksena oli etsiä lauluja toden ja fantasian rajamailta. TULESSA! 2017 sai alkunsa kuorosta tulleesta ehdotuksesta esittää rakkauslauluja. Ei kuitenkaan rakkauslauluja ”yleensä”, vaan tunteen koko kaari syttymisestä täyteen liekkiin ja hiipumiseen. Pieniä dialogeja laulujen väleihin oli todella hauska kirjoittaa.

Ja uusimpana tietenkin LUONNOSSA 2018. Välitekstit olivat katkelmia kotimaisista luontorunoista – mutta ei samoista, joita oli käytetty lauluteksteinä. Sisällöltään tämä ohjelma tuli minulle ehkä läheisimmäksi. Jaana löysi upeita Heikki Sarmannon ja Toni Edelmannin sävellyksiä, joita täydensivät vanhat, monille tutut ja rakkaat luontolaulut. Niitä aikanaan laulettiin kansakoulun laulukirjoista…

Nyt ollaan taas uuden edessä. Teema on päätetty: Kabaree – mitä se sitten käytännössä tuleekaan merkitsemään. Lauluja täytyy haravoida alueelta laajalti, sellaisia joita pystymme esittämään. Kabaree nimittäin on taitolaji ja sen laulut myös vaativammasta päästä. Meidän täytyy edetä taitojemme rajoissa. Haastetta mutta ei yliyltiöpäisyyttä.

Mutta ensin restauroidaan nämä kuusi valittua laulua Maestran juhlalaulajaisiin 26.4. Omia havaintoja: Leijat ”papatuksineen” on keuhkoilleni sama voimankoetus kuin ennenkin. Ei mene ilman ylimääräisiä hengen haukkomisia. Kuiskaa mulle pihapuu on yhä vain uskomattoman hieno ja lämpimiä tunteita herättävä laulu. Rantasi autius on hieno tietenkin, mutta niin läpituttu. Sammakon virsi riemastuttaa edelleen. Jos mun tuttuni tulisi on kirkas ja kulumaton, sen teksti nostaa aina kylmät väreet. Ja se Kallavesj sitten… Keskityn tulkitsemaan sitä, ei maakuntalauluna, vaan kauniina tunnelmakuvana.

Ensi viikolla meitä treenaa tuttu sijaiskapu Riku. Saamme varmasti taas uusia näkö- ja kuulokulmia äänenmuodostukseen ja puhtaaseen yhteissaundiin.

Tämän kirjoitti jamatar 4.4.2019

 

  • Prev Post
  • Next Post

LeaveComment

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: