1960-luvun puolimaissa käsiini osui Helsingin Kallion kirjaston musiikkiosastolla lp-levy, jolla Lotte Lenya lauloi Bertolt Brechtin-Kurt Weillin lauluja. Runojen, sävellysten ja esitystavan suora koruttomuus vetosi minuun heti. Ja kun ihailemani Kaisa Korhonenkin lauloi Brechtiä, olin myyty. Runoilijan toiset säveltäjäkumppanit Hanns Eisler ja Paul Dessau tulivat tutuiksi myös, kun kolusin lisää kirjaston levyhyllyjä. Nämä tunteilemattomat mutta tunteisiin osuvat laulut olivat jotain muuta kuin mikään siihen asti kuulemani.

Opiskelijana pääsin kuunteluoppilaaksi arvostetun Gisela Mayn Brecht-laulukurssille. Sain seurata kuinka tunnetut näyttelijät Birgitta Ulfssonista lähtien hioivat taitojaan Mayn johdolla. Kunkin laulun sisältö analysoitiin ja sanoman täytyi olla esittäjälle kristallinkirkas, että hän pystyi sen välittämään. Kaikki turha ja liika karsittiin. – Hyviä opasteita laulutulkintaan yleensäkin.

Jatkossa tutustuin Bertolt Brechtiin myös näytelmäkirjailijana ja uutta luovana teatteriteoreetikkona. Nero miehekseen näiltäkin osin…

Olen käynyt Berliinissä Brechtin ja hänen näyttelijävaimonsa Helene Weigelin museoidussa kotitalossa. Yläkerrassa seisomapulpetti, jonka ääressä runoilija kirjoitti tekstejään. Alhaalla keittiössä aikakauden uusimmat tekniset apuvälineet. Ja kävelymatkan päässä Brechtin kuuluisa teatteri Berliner Ensemble, jossa hän näyttelijöineen hioi metodejaan.

Mutta ne laulut! Maestrassa vanha rakkauteni äkkiä elpyi, kun sain tilaisuuden esittää jotain lauluklubin illanistujaisissa King’s Crownissa. Mitä esittäisin? – Brecht-lauluja, nyt tai ei koskaan!! Lauloin kyllä muutakin, mutta Brecht sytyttää minut aina. Ja kaiken kruunuksi saan laulaa Merirosvo-Jennyn VIMMAN kabareekonsertissa. Haaste on hurja mutta minulle myös ainutkertainen kokemus: Laulan Brechtiä kaupunginteatterin näyttämöllä laatubändin ja ison kuoron kanssa… – Hei Bert ja Kurt, missä ikinä henkinä vaellattekin, teen kaikkeni etten mokaa hienoa biisiänne!

Tämän kirjoitti jamatar 29.1.2019