Reilun viikon mittainen reissu on takana, tiivistä oli ja paljon tuli nähdyksi. Matkan lähes ainoa musiikkianti oli eräässä kohteessa pieni makupala dalmatialaista klapa-perinnelaulua. Mieskvartetti laulaa a cappella, teemoina esim. rakkaus, kotimaa, meri, elämän kovuus… Ostin cd:n, jota kotona kuunnellen voin muistella matkaa ja ihastella ykköstenorin äänen kuulautta.

Harmi kyllä, ettei matkaan sisältynyt kunnon konserttia. Hotellin ”Balkan Night” lattareita laulavine hosteineen ja koneelta tuutattu kansantanssien säestys eivät meikäläistä järin innostaneet. Tykkään Balkan-musasta mutta livenä ja alkuperäisenä.

Totaalisen irtioton jälkeen jännitti palata VIMMAN kabaree-laulujen pariin. Olisinko ihan pihalla? No en ihan takapihalla kuitenkaan, mutta koreovideoita on syytä opiskella. Ja tiettyjä kohtia tietyistä lauluista. Sanoissa on notkelmia jotka itsepintaisesti pysyvät sumuisina, vaikka kuinka koetan niitä kertailla.

Odotan että pääsisin omaakin numeroani reenaamaan – hitsi, edes pianistin kanssa. Minulle on tärkeää että kumppani ymmärtää mihin pyrin ja osaa auttaa siinä. Jaanan kanssa ei vielä olla oikein päästy puusta pitkään. Tarvitsen lisää äksiisiä!!

Berliini-Pariisi-New York -juliste on valmis ja se on KOMEA! Lipunmyyntikin on lähtenyt käyntiin, joten sitäkin tiukemmin täytyy nyt pureutua harjoitteluun ja jutun saamiseen esityskuntoon. Kaikkein nolointa ikinä olisi mokata tämä…

Tämän kirjoitti jamatar 13.2.2020