Juuri kun ehdin moitiskella Voice of Finland -valmentajia asiattomuuksista, he hups vain korjasivatkin käytöstään. Tai sitten olen itse korjannut asennettani. Näen ja kuulen heidät nyt myönteisin silmin ja korvin. He antavat oikein hyviä ohjeita kokelaille – kuten että ei pidä esittää laulamista. Laulaminen on tunteen välittämistä kuulijalle, ei ulkokohtaista suorittamista, johon aloittelija helposti tukeutuu. Jatkakaa samaan malliin, koutsit!
Huhtikuu lähenee, VIMMAN harjoitusaika hupenee ja tunnelma tihenee. Hei tyypit: ”En TAHDO tänne juuttua”!! Eikö mene kaaliin? Itselleni ei mene kaaliin se uu-uu-stemma. Sävelkulussa on niin vähän vaihtelua että se ei (minulle) hahmotu melodiaksi. Ja mitä enemmän hoen itselleni etten tätä opi, sitä varmemmin en todellakaan opi.
Toinen koettelemus on Tunnelmassa -laulun itseään toistava teksti. Juttua tulee kuin tykin suusta, ja siinä vauhdissa sanat usein lipsuvat väärään järjestykseen. Hauskahan tämä M.A. Nummisen hupaelma on – kun vain kykenisimme sen terävästi tarjoamaan.
Paikkojen vaihtelut kuoron tungoksessa pujotellen tuntuvat minusta hankalilta. Näyttävätkö myös? Ryhmäliikkuminen rytmissä pysyen on vaikeaa, emmekä pysty sitä niin paljon treenaamaan että kaikki menisi kuin tattoo-marssissa. Erityisen haastava on Juhlan huuman ”riemukas” valssipyörähtely törmäyksiä vältellen ja sekavasti kolmeen riviin rynnien. Huuh! Mutta täytyy luottaa koreografin silmään. Jos hän näkee että näin on jees niin sitten se on jees.
Maestran sivuilla etsintäkuulutettiin vanhoja vinyylejä. Minulla on, kaksi metriä. Mutta niistä ehkä enemmän ensi kerralla.
Tämän kirjoitti jamatar 11.3.2020