Uudenmaan eristys purettiin, mutta koko valtakunta jatkaa poteroelämää koronavirusta vältellen. Netin kautta päästään sentään kotipoteron ulkopuolelle, ja valinnanvaraa on vaikka kuinka – kuten Maestran Kaupungintalon yhteislaulajaisten tilalle lanseeraama Lauluhygge. Ensimmäiset virtuaalilaulajaiset pidettiin sunnuntaina ystävyys-teemalla. Esilaulajat, meidän Jaana ja Antti Annola, hoitivat homman nätisti vuorovedolla. Mutta 23 osanottajaa oli minusta aika vähän? No, jospa se oli vain alkukankeutta.
VIMMA-treeneissä mentiin tällä kertaa läpi koko kabaree puherooleineen tansseineen kaikkineen. Tai tanssia sai kuka halusi. Minä en halunnut vaan keskityin lauluihin. Jättikiitos uusista apuäänityksistä!! Vihdoin viimein minäkin sain tolkun uu-uu-stemmasta… Ja valmiiden pianosäestysten kanssa on hyvä harjoitella. Sanasekoilut paljastuvat armotta – ja niitähän mulla riittää yhä vain.
Treeneissä tuli juttua kaupunginteatterin Cabaret-musikaalista ja tästä meidän ”kilpailevasta” tuotoksesta. No eiväthän nämä ole samaa genreä ollenkaan. Cabaret on kabaree-miljööseen sijoittuva musikaali, meidän taas muodoltaan kabareeohjelma – tosin hyvin kiltti sellainen. Ehta kabaree puree, herjaa, ilkkuu ja nauraa päivän puheenaiheet halki, poikki ja pinoon. Sellaista me emme voi tehdä, koska a) meidän taidot ei riittäisi, ja b) pääpointti on tehdä juhlakonsertti, joskin erilainen, siis kabareemuotoinen. Että silleen! 🙂
Täällä omassa poterossani olen keksinyt viihdyttää itseäni lueskelemalla Helsingin aikaisia päiväkirjojani. Oi nuoruus, jälleen kerran!! Sinfoniakonsertit Kultsalla, Kansallisoopperan rakas piippuhylly, Jazzklubi Hakiksessa, aarteenetsintäretket Musa-Fasulle kun oli rahaa ostaa uusi levy… Ja omat laulut, kitara ja frendit. Musiikki oli läsnä kaikessa ja koko ajan. Suuri(n) rakkauteni. Että voikin maailmassa olla jotain niin täydellisen ihanaa! Se tekee poteroelämästäkin siedettävää. – Taidanpa laittaa Mahlerin lauluja soimaan.
Tämän kirjoitti jamatar 16.4.2020