Jäähyväiset kabareelle

Kokoonnuimme sunnuntaina Jynkän koululle ”täydessä tällingissä” taltioimaan parhaita paloja esittämättä jääneestä juhlakabareestamme. Myös bändi pianistia lukuun ottamatta oli paikalla – näin ollen Jaana hoiteli piano-osuudet kuoron liidaamisen ohella. Hänellä oli säkenöivä (sananmukaisesti!) klensa. Näin sen nyt ensimmäisen (ja viimeisen?) kerran. Manailin kun kamera unohtui kotiin, sillä nyt missasin ainutlaatuisen tilaisuuden saada kuorokamuista upeita kuvia.

Laulettiin hajamuodostelmassa ruokalan pöytien väleissä biisejä random-järjestyksessä. Oli aika hurjaa laulaa bändin kanssa noin vain pienen pruuvin jälkeen. Pekka Toivasen saksofoni soi silkkisesti, Jarmo Hiekkala bassotteli maukkaasti ja rumpali Tomi Kämäräinen piti meidät tempossa. Kyllä ammattimuusikot on ammattimuusikoita… Jaksaisin katsoa ja kuunnella niiden työskentelyä vaikka kuinka kauan.

Neljä tuntia paahdettiin ilman taukoja. Siinä ei paljon ehtinyt jännittää eikä haikailla, piti vain keskittyä aina käsillä olevaan biisiin. Erillään laulaessa ei saa apuja stemmakavereilta, on vain luotettava omaan osaamiseensa. Etäkuviossa myös hämärtyi taju siitä, millä volyymilla pitää laulaa että kokonaisuus olisi balanssissa. Tuloksen kuulee sitten taltioinneista… Sanalla sanoen tämä turvavälilaulaminen ei tunnu kuorolaululta. Mutta näin on nyt pakko toimia ja sillä selvä.

Haikeus tuli oikeastaan vasta pois lähtiessä, kun värikäs joukkomme hajaantui autoihinsa. Tapaamme taas tiistaina, mutta kabaree on nyt kuopattu ja uudet veisut edessä. Lupasin viime postauksessa kertoa niistä lisää ”ensi kerralla”, mutta enpäs kerrokaan. Sillä tiistai on vasta huomenna enkä todellakaan tiedä, mitä Jaana on ehtinyt meille keittää.

Vielä loppukaneetiksi vähän paikallisten kuorojen ”Venetsialaisista” eli lauantaisista ulkoilma-minikonserteista eri puolilla kaupunkia. Veljsiskojen epäonneksi Puistokartanon kentällä oli Rompepäivät samaan aikaan. Ihmistungos oli enemmän kiinnostunut romppeista kuin kuorolaulusta. Sen sijaan Valkeisen ruusuportaat ja teatterin ulkolava olivat oivia laulunäyttämöitä – myös kiitollisen yleisön mielestä. Kuopio-Kvartetti, Veljmiehet, Sawotta ja Sawo Ensemble tarjoilivat tasokasta ja monipuolista kuorotaidetta. Toivon tälle konseptille jatkoa!

Tämän kirjoitti jamatar 31.8.2020.

 

Vastaa