Susanna Vainiola pohdiskeli Popradio-ohjelmassaan rock-musiikin olemusta ja käsitteen laajenemista. Alkuperäinen rock’n’roll on aivan muuta kuin se, mitä nykyisin rockiksi kutsutaan. Muutos alkoi 1960-luvulla, kun tulivat The Beatles ja The Rolling Stones. Teininä pidin Beatle-poikia harmittomina hauskanpitäjinä, Rollarit taas olivat rumia ja epäilyttäviä. Enpä tiennyt mitä tuleman piti! Siis että ”Kuoriaisista” kuoriutui rock-musiikin uudistajia – ja että ”Vierinkivet” rokkaavat yhä vieläkin.
Popimpaa vai rokimpaa? Täällä Koti-Suomessa voisi kysyä: J. Karjalainen vai Kauko Röyhkä? Omaan ranking-listaani mahtuvat molemmat. Jii on monipuolisempi, mutta Koo on parhaimmillaan todella tylyn hyvä. Mutta rock ei enää ole nuorisomusiikkia; nuorille maistuu pop ja rap. Eipä silti, maistuu räppi minullekin, valikoidusti. Arvostan sitä sanataiteena.
Saatiin koronakevään katkaisema Voice of Finlandkin vihdoin päätökseen. Voittajaksi nousi Juffi Seponpoika, finaalinelikon persoonallisin. Häntä minäkin olisin (siitä joukosta) äänestänyt. Saapas näkee mihin omaperäisyys ja asialliset äänivarat riittävät. Huipulla on ahdasta ja harva yltää kiintotähdeksi.
VIMMAN Muisto-miniatyyrien kanssa ollaan nyt siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa jo osata. Mutta kun ei osaa… Syyskuun ja Sunnuntain laulan jo kohtuullisesti. Mutta ne muitten laulujen hyminät ja dumittelut sysäävät minut armotta ammuvainaan nuotille. Se kiukuttaa. Miksi nuottikorva pettää? Siksi kai, että se ei ole tarpeeksi harjaantunut. Ei siis kymmenessä kuorovuodessakaan! Pitää vain odottaa että sävelkeitto kypsyy muistissani. Mutta aikansa se ottaa…
Tämän kirjoitti jamatar 30.9.2020.