Viime viikon torstaina olin konsertissa – ensi kerran hyvin pitkään aikaan. Nuori sankaribaritoni Kristian Lindroos vieraili Musiikkikeskuksella kaupunginorkesterin solistina esittäen Ralph Vaughan Williamsin laulusarjan Songs of Travel. Salissa istuttiin turvavälein, osalla yleisöä kasvomaskit. Erikoinen, odottava tunnelma. Mutta musiikki sytytti mielet ja vei hetkeksi pois nykyhetkestä.
Oli juhlavaa istua konserttisalissa ja nauttia elävästä musiikista. Vähän parempaa päällä, väliajalla kahvi leivonnaisen kera. Ja lopussa voimalliset aplodit, jotka oli selvästi suunnattu paitsi kiitokseksi tästä esityksestä, myös kannustukseksi muusikoille heidän työssään. Heillä on kyky ja mahti taikoa meidät taidollaan toiseen maailmaan. Poistuin konsertista onnellisena.
Ja sitten arkisempiin vaan ei vähäarvoisempiin aiheisiin: Toinen VIMMAN Onni-lauluista on Oskar Merikannon Onnelliset A. Kiven runoon. Muisto-sarjan Sunnuntaihan on oikeastaan toisinto samasta teemasta. Sama idyllinen maisema, sama kainosti lumoutunut runoilija ja kai sama tyttökin… Eipä haittaa, kun laulut tulevat osiksi eri miniatyyreja. Hienoja, laulun ystävien rakastamia klassikkoja molemmat.
Osa kuorolaisista laulaa nyt maskeissa. Jaanallakin oli eilen sellainen, hän tosin valitti että maski saa nenän vuotamaan ja pitää vähän väliä niistää. Eihän tuo kuonokoppa mukava ole. Itse vältän sen käyttöä, ellei tule pakolliseksi. Se myös huurustaa silmälasit, mikä ei meitä rillipäitä riemastuta.
Pinnasin ”vanhojen” laulujen kertaamisesta, ja sehän kostautui oitis. Ei mennyt harjoitus kuin Strömsössä, vaikka jo taannoin kehuin osaavani kaiken ulkoa. Kovin on vielä ohutta se osaaminen… Nöyrästi vain takaisin äänitteiden äärelle. Ja Syyskuu-laulun teksti tahmoo edelleen. Mutta aina nuo on opittu – sekin ufoilu Sata salamaa! Se oli silloin vanhaan hyvään aikaan, kun koronavirusta ei olisi osattu kuvitellakaan…
Vaan eipä lannistuta. Kuunnellaan sen sijaan suomalaista fado-laulajatarta: https://youtu.be/-FNlFJz64XU Hämmästyttävää!
Tämän kirjoitti jamatar 11.11.2020.