Tulkintoja

Suomirockin ykköstykki Ismo Alanko täytti 60 vuotta. Yle juhli sitä teemaillalla, jossa vanhojen konserttitaltiointien lisäksi näimme ja kuulimme juhlakalun esittävän laulujaan pianon ja akustisen kitaran kera. Riisuttua, keskittynyttä tulkintaa. Herkkua! Ja sitten oli vielä LABRA, Ismon Stefan Lindforsin kanssa Suvilahden vanhaan kaasukelloon v. 2000 tekemä shamanistis-futuristinen kokonaistaideteos. Mukana pyöri (sananmukaisesti!!) myös suosikkihaitaristini Kimmo Pohjonen. Minua pökerrytti pelkkä katsominen… Toivotan armorikkaita vuosia edelleen hyvässä vedossa olevalle taiteilija Alangolle.

Neloskanavan Vain elämää -sarjassa on nyt tosi mehukas kattaus artisteja tulkitsemassa toistensa hittejä. Omaperäisiä versioita on jo kuultu ja lisää on tulossa. Yksittäistä lempparia on vaikea nimetä. Persoonana diggaan eniten Hra Ylppöä, Reino Nordin taas miellyttää soulahtavalla laulutyylillään. Aiemmin dissaamaani Stigiäkin olen alkanut sietää. Hänhän on oikeastaan aika hellyttävä hahmo.

VIMMA sai kolmannen Onni-biisinsä, joka on Eino Leinon runoon sävelletty Laulu onnesta. Runon sisällöstä syntyi kiihkeä debatti: Miksi pitäisi piilottaa onnensa kuin itsekäs saituri ja painua sen kanssa synkkään korpeen? Meikä oli heti käsi pystyssä omine tulkintoineen: Leino tahtoo sanoa, että onni on niin herkkä asia, että sitä täytyy suojella ja varjella kuin kynttilän liekkiä tuulessa. Eikä ”korpi” tässä ole synkeä ryteikkö vaan asumaton luonnonmaisema, jossa onnelliset saavat olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Mutta runojahan voi ja saa tulkita kukin omista lähtökohdistaan. Ja hyvä runo ei ole yksiselitteinen.

Oskar Merikannon duetoksi säveltämä Onnelliset on niin tuttu laulu, että huomasin jo osaavani stemman lukuisten kuulemisten pohjalta. Mikä helpotus, kun kerrankin pystyy laulamaan vapaasti heti alusta lähtien! Mutta Ahti Sonnisen Lauluun onnesta Jaana on värkännyt niin kimurantin alttostemman, että ensikuuleminen nosti kylmät väreet: Tätä tulen jankkaamaan hikiotsin… No, sehän vain tasapainottaa, kun toinen laulu on niin helppo.

Viikon kuunteluvinkki vie tällä kertaa 1970-luvun alkuun. Tämän runosielun vei syöpä nuorena, mutta laulut jäivät – ja kuulaan kirkas ääni levyn uurteisiin. Kesää muistellen: https://youtu.be/HXijRrCqsgA

Tämän kirjoitti jamatar 18.11.2020.

Vastaa