Maestra-sivuston uusi ilme on nyt valmis. Mitäs pidätte? Minusta tämä on tyylikäs ja mukaansa ottava. Ilokseni tunnistin kaikki nuottitaustojen laulutkin: Siellä on Ranskalaiset korot ja Muistatko Monrepos’n, ja klasaripuolelta Sibeliuksen Ristilukki ja Schubertin Die Forelle. Oikein hyviä biisejä joka ikinen!
Olen ikäni kaiken ollut eläytyjä – ilmankos teininä halusin palavasti näyttelijäksi. Ei tullut tuohesta takkia eikä minusta näyttelijää… Sen sijaan musiikista ja laulamisesta sain oivan eläytymiskanavan. Laulu vie minut toisiin maailmoihin ja parhaimmillaan tuottaa suurta nautintoa. Laulaessa olen joku toinen, sen mukaan mistä tai kenestä laulu kertoo. Tunnen sen toisen tunteita, elän hetken sen toisen elämää. Opettajat koulussa sanoivat minua ”heittäytyjäksi”. Ehkä se on juuri sitä. Minulle se on lahja, josta olen kiitollinen.
Mutta nyt – tämä halvatun korona tärvää tämänkin. Kuonokoppa naamalla on hyvin hankala eläytyä lauluun. Mieli keskittyy hengittämiseen, nenänpieltä kutiaa, maskin reuna hiertää silmänalusia, rillejä ei voi käyttää koska ne höyrystyvät. Eivätkä kuonokopan kanssa metrien päässä toisistaan laulavat kuorokaveritkaan ole kovin inspiroiva näky. Sanalla sanoen hetkeksikään ei pääse unohtumaan mikä on tilanne. Eläydy siinä sitten! Näissä olosuhteissa laulaminen on minulle vain tekninen suoritus, jossa pyrin saamaan ulos oikeat äänet omalta osaltani. Tärkeää sekin tietysti, laulustemmoja opetellessa.
Jotain positiivistakin kerrottavaa sentään: Otin Karhunpeijaispolskan haltuun kirjoittamalla ulos alton tekstit ja miten monta kertaa mikäkin fraasi toistetaan. Nuotteja en tarvitse enää lainkaan! Meidän stemmahan on niin supersimppeli. Tuskaa tuottivat juuri nuo kertaukset, joita en nuoteista tahtonut tolkuta ollenkaan.
Nyt kertaillaan aiempia Miniatyyreja ja hyvä niin. Unohduspaikkoja löytyy niistäkin, äkkisyviä joissa en yhtäkkiä osaakaan oikeita säveliä. Katala tunne. Ei muuta kuin kotona Dropbox-avut esiin ja treenaamaan. Tykkään muuten enemmän lauletuista malleista kuin instrumentaaleista, mutta pääasia että meillä tämä tukisysteemi on. Ilman sitä olisi ainakin minulla tukalaa.
Muutama postaus sitten kuunteluvinkkasin Tuomari Nurmion väkevän tulkinnan Kuuba-lattarista Mustat kyyneleet. Yllättäen osuin toiseenkin hienoon kotimaiseen versioon samasta kappaleesta. Tässä on eri suomennos, ehkä iskelmällisempi, mutta tummanpuhuva esitys on upea. Ja laulaja eläytyy sydänjuuriaan myöten! Kas tässä:
Tämän kirjoitti jamatar 25.2.2021.