”Tässäkö tää oli?”

Näin tekee nyt mieli kysyä Arttu Wiskarin hitti-iskelmän sanoin. VIMMAN kevätkausi katkesi kesken korona-altistumisten takia. Aika pitkään saimme sentään jatkaa, toisin kuin moni muu kuoro. Mutta koska esiintymisiinkään ei juuri nyt näy mahkuja, olisi hyödytöntä harjoitella etänäkään. Siis pillit pussiin ja homma seis. Syksyynkö asti? Ilmeisesti.

Toivorikkaasti rakennellut Miniatyyrit alkoivat jo olla kohtuullisesti hallussa, kun tämä yllätyskäänne tuli. Tai ehkä ei yllätys, koko ajanhan on uhka häilynyt yllämme. Mutta ei sitä silti odotettu eikä siihen oltu henkisesti varauduttu. En ainakaan minä, jolle tämä tuli kuin klapilla päähän. Mitä nyt teen tiistaisin alkuillasta? Itsekseen harjoittelu ei minua tässä vaiheessa innosta. Tarvitsen aina vahvan yllykkeen, palkkion joka odottaa työn tehtyäni. Tähän mennessä se on aina ollut konsertti, jota varten on treenattu. Ja se jos mikä on paras ja palkitsevin yllyke!

Nyt täytyy ajatella pitemmälle, aikaan jolloin VIMMA pääsee taas tositoimiin. Kesällä kerätään voimia ja nautitaan, niin paljon kuin suinkin, leppeimmän vuodenaikamme iloista. Ehkä se nuottinippukin jonain sadepäivänä kaivautuu esiin ja saatan varovasti luikauttaa stemman tai pari. Ja sitten, syksyn tultua Jaana vislaa joukkonsa kokoon ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Näin uskon, toivon ja luotan tapahtuvan.

Blogi jää nyt pitkä(hkö)lle tauolle ja sen rustaaja toivottaa meille kaikille jaksamista, rohkeaa mieltä ja aurinkoista kesää. Lähtölaulun esittää yksi ikisuosikeistani, Sammy Davis Jr kitaristi Laurindo Almeidan säestämänä. Joey, Joey… Niin tunteikasta, niin kaunista ja sielua sivelevää:

Tämän kirjoitti jamatar 2.4.2021.

Viimeisimmät postaukset