Lauluhommat saivat niin sanoakseni lentävän lähdön ”Kuorojen Venetsialaisissa” lauantaina eri puolilla keskikaupunkia. Tiistaina pikaharjoiteltiin omissa treeneissä VIMMAN neljä laulua ja torstaina Mari Koistisen johdolla yhteisnumeroon kuuluneet neljä laulua. Lauantaina sitten kajauteltiin – ja sääkin suosi. Myös kuulijoita kertyi mukavasti. Ihmiset ovat selvästi kaivanneet päästä kokemaan yhdessä jotain kaunista ja olivat vastaanottavaisia esityksillemme.

Noin 150 hengen jättikuoro, kaikki 7 kuoroa yhdessä, soi muhkeasti Snellmanin puiston loppuhuipennuksessa. Ja olipa hienoa laulaa osana sitä joukkoa! Finlandia-hymnin alttostemmakin, jota etukäteen pelkäsin, sujui nätisti kun ympärillä oli varmaäänisiä laulajia. Ja Suomen laulun stemma, jota en luullut tuntevani, kairautui sittenkin esiin muistin syvänteistä. Niinpä niin: Kaikki mitä koskaan on oppinut on tallessa mielen kiintolevyllä, mutta ei aina helposti sieltä noudettavissa.

Eilis-tiistaina oli sitten eka uuden ohjelmamme harjoitus. Otsikkona juhlavasti Muistan rakkautta, kuolemaa. Laulut tulevat koostumaan pääosin Kaj Chydeniuksen ja Toni Edelmannin sävellyksistä kotimaisten nykyrunoilijoiden teksteihin. Ensimmäiset neljä, joita aloiteltiin, antoivat jo vahvaa viitettä siitä mitä tuleman pitää. Hienoja lauluja – ei helppoja. Eteenpäin elävän mieli! Niin myös VIMMA-kuoron, joka on erittäin elossa ja valmiina uuteen seikkailuun.

Kuoron naisilla on tiedossa myös ylettömän jännittävä keikka. Meidät halutaan mukaan, koska ”näytämme hyvältä”!! Paljon enempää en vielä voi kertoa. Mutta duuniin kuuluu neljän upouuden biisin vetäminen ulkoa rooliasuissa. Ilman maskeja, turvavälejä ja luntteja. Apuäänitteitä odottaessa olen räpännyt ekaa tekstiä simppelin dum-dum-dum – dum-dum-dum -biitin päälle. Se on tehokas tapa oppia, ainakin minulle. Ja lisäksi hauska! Mitään tällaista emme ole ikinä ennen tehneet, ja tuskin tulemme tekemään vastakaan… Kerron lisää sitten kun aika on kypsä.

Kuunteluvinkki vie taas kerran minulle niin rakkaiden svenska viisujen maailmaan. Tekijä on ruotsalaisen laulelmataiteen isä ja kruunattu kuningas Carl Michael Bellman ja esittäjä – yllätys! – rokkibändi nimeltä Imperiet. Fredmanin epistola n:o 81 kuvailee sulosävelin mutta raadollisin sanoin veli Movitzin ja kumppanien tunnelmia ryyppysiskon haudalla. Skål på den saken!

Tämän kirjoitti jamatar 1.9.2021.