”Mysteerilaulut” on nyt laulettu! Tuo /3 ilmineeraa, että tämä on kolmas jamatar-postaus kyseisellä otsikolla.

Kuoronaisten leffakeikka la-su-ma-ti oli todella spesiaali. Jengiä oli VIMMAN lisäksi siilinjärveläisistä Triangeli- ja Sekaset -kuoroista. Me esitimme työntekijöitä yhtenäisissä asuissa laulaen niitä ulkoa opeteltuja biisejä erilaisissa muodostelmissa. Olemme siis mukana tekeillä olevassa leffassa, jota päästään katsomaan ensi vuoden puolella. Vaikeinta ”roolityössä” oli katsoa tyhjin silmin kaukaisuuteen, kun kamera ja äänipuomi häärivät nokan edessä. Raskainta ainakin itselleni oli tuntikausien paikallaan seisominen. Koivet puutuivat. Päivät valtavan, tyhjän rakennuksen käytävillä olivat pitkiä ja sisälsivät myös paljon odottelua, kuten leffanteossa aina. Mutta kivaa oli! Kuvausryhmä oli mukava ja tunnelma rento työn kurinalaisuudesta huolimatta. Voisin tehdä tätä uudestaankin – mutta tuskin tulee tarjousta ihan kohtsillään.

Ensi viikolla VIMMA saa näppeihinsä uuden nipun ”Rakkautta, kuolemaa” -lauluja. Ekat neljä alkavatkin jo olla jotenkin hallussa – vaikka mysteeripruju häiriköi lujasti niihin paneutumista. Nyt on tie auki uutukaisille ja mieli intoa täynnä. Tästä taitaa tulla musiikillisesti laadukkain konserttimme. Kaikki laulut ovat niin hienoja sekä teksteinä että sävellyksinä. Suomalaisia säveltäjiä ja suomalaista runoutta, pääosin. Näitä on nautinto harjoitella. Ja kevätpuolella sitten esitetään… Koronaperhanan en usko enää siihen esteitä lykkäävän.

Voice All Stars loppunäytös olikin jo viime viikolla kera kolmen kovan finalistin: pehmeä-ääninen luonteikas tulkitsija Jesse Kaikuranta, nuori herkänheleä Fiona Krüger ja voimakarismaa uhkuva rokkitykki Andrea Bocio. Niinhän siinä kävi, että meille ennalta tutuin Jesse jätettiin pronssille ja voiton vei Andrea. Oikein meni, sanoisin. Jesse ei enää kisojen tuomaa boostia tarvitse, Fiona sai hyvät lähtökuopat uralle, jos todella haluaa armottomaan leikkiin lähteä. Andrealla on nyt valtit kourassa, saapas näkee miten hän ne käyttää. On kokoa, näköä ja ennen kaikkea ääntä vaikka muille jakaa. Lykkyä tykö!

Tänään laitan kuvitteelliselle levylautaselle itämaisia säveliä. Tämä nimenomainen esitys oli ensimmäinen ikinä kuulemani orientaalibiisi. Ja missäpä muualla sen kuulin kuin Yleisradion Äänilevystössä 60-luvun lopulla. Olin heti myyty – arvaamatta, että pääsisin vuosikymmenten jälkeen lähemminkin tekemisiin tämän lajin musan kanssa. Olkaatten hyvät: amerikan-armenialainen oud-luutun taitaja John Berberian ja Yaruz.