Leffakeikan jälkeen VIMMA on nyt päässyt täysin voimin opiskelemaan konserttiohjelmaansa. Ja millainen ohjelma se onkaan?! Näiden laulujen sointi sivelee korvia ja sanat ravitsevat mieltä. Ja kuten Jaana-Maestra viime treeneissä totesi, monet lauluista ovat uusia paitsi meille, myös yleisöllemme. Näitä ei ole näillä nurkilla – eikä kovin paljon muuallakaan – kuorot esittäneet.
Tiistaina saadussa neljän laulun setissä on kaksi itsensä W. Shakespearen sonettia. Korkeimman tason runoutta, mitä ihmiskunta on luonut. Toni Edelmann on nämä säveltänyt Arto af Hällströmin suomennoksina arvatenkin teatterikäyttöön. Runoilija Aale Tynnin käännökset ovat kauniimpia, mutta tekijänoikeussyistä tekstejä ei käy noin vain vaihtaminen. Shakespearen suomentaminen on todella vaativaa, kun täytyy hallita 1500-luvun englanninkieli ja sonettimuoto sekä tekstien hienosyinen sisältö. Tässä esimerkki siitä, miten eri tavoin säkeet voivat kääntyä suomeksi. Hällström: ”Sut ajan viikatteelta pelastaa vain lapsi oma, jossa elää saat.” Tynni: ”Ei ajan sirppiä voi pidättää, se sinut leikkaa, pelkkä kylvö jää.” Ajatus on molemmissa sama ja alkutekstin mukainen. – Mutta kumpi sanoo sen soinnukkaammin?
Tällä kertaa emme houkuttele yleisöä tutuilla kappaleilla, vaan haastamme kuulijat kuuntelemaan kaksin korvin, mitä laulumme heille kertovat. Jokainen voi tulkita ne omalla tavallaan, ei ole yhtä ”oikeaa” ymmärtämisen tapaa. Jos me kuorolaiset vastaisimme kysymykseen näiden laulujen sisällöstä, ei tulisi kahta samanlaista vastausta. Ja juuri siinä se viehätys onkin! Selitä vaikkapa ”Tyttö ja tanssiva karhu”. Ei sitä voi… Selitellä kyllä voi, mutta ei analysoida tyhjentävästi.
Viime lauantaina Jaanan kuoroista paras (uskallan sanoa) Vox Polaris konsertoi Tuomiokirkossa ohjelmallaan Responsorio. Hienoa, hienostunutta laulamista, joka kantoi puhtaana mustien maskienkin takaa. Ja alkukielillä laulettiin, enimmäkseen latinaksi. – Oma hommansa siinäkin, opetella tekstit foneettisesti jos ei satu latinaa osaamaan. Konsertti rakentui kiinnostavasti luostarin päiväjärjestyksen mukaan rukoushetkestä toiseen. Vanha ja uudempi kirkollinen musiikki vuoropuhelivat sopuisasti. Ja pitkän ”koronapaaston” jälkeen elävän musiikin ääreen päässyt yleisö nautti.
Viimekertainen musiikkitärppini saattoikin kuulostaa joillekin tutulta. Pitkin Lähi-itää tunnettu sävelmä on lainattu myös suomalaisen virsikirjan adventtivirteen ”Tiellä ken vaeltaa”. Tällä kertaa vien teidät Portugaliin. Näin ja kuulin Madredeus-yhtyettä Lissabonin maailmannäyttelyssä 1998, enkä ole heitä sen jälkeen unohtanut. Enkelin ääninen ja kasvoinen Teresa Salgueiro laulaa kevään pääskysestä:
Tämän kirjoitti jamatar 14.10.2021.