Henki kulkee – kulkeeko laulu?

Jaanaa tiistain tekniikkatunnilla tuuranneen Mari Koistisen yhtenä teemana oli hengitys laulaessa. Tuppaamme tekemään liikaa, vaikka vähempi riittää. Kun hengittää ulos ja vapauttaa pallean, keuhkoihin virtaa ilmaa automaattisesti. Henkeä ei siis tarvitse ”haukata”. Kokeiltiin – ja toimii! Tehtiin myös volyymiharjoituksia samalla levittäen ja sulkien käsivarsia. Mitä avoimempi asento, sitä voimakkaampi ääni. Muistettiin hevilaulajien poseeraukset! – Marilla on oma erityinen tapansa ohjata harjoitteita, mikä antoi tuttuihinkin juttuihin uutta särmää.

Varsinaisissa VIMMA-harjoituksissa Jaanan kanssa käytiin läpi neljää viimeisintä lauluamme erityisesti sanarytmien osalta. Tavoitteena puheenomaisuus, ei luonnottomia vokaalien venytyksiä orjallisesti nuottien mukaan. Ja muistettava yleisohje: Älä esitä vaan välitä laulun sisältö. Esiintyjä on sanoman välittäjä, ei taitojensa esittelijä.

Voi tuhannen turskattia – Jaana nosti Sonetin 12 sävelkorkeutta! Perusteluna, että silloin se soi paremmin. Varmaan juu, mutta minun ongelmaani tämä vain pahentaa. Vaikka kuinka hengitän vapaasti, ”hämmästyn” ja käytän ajatuksen voimaa, näillä korkeuksilla laulaminen ei minulta luonnu. Ja se ylin nuotti = mahdoton. Sisulla yritän silti sen minkä pystyn.

”Ihminen ei ole saari.” Joku kuuluisa ajattelija on näin sanonut. Totta, ihminen on sosiaalinen eläin – jopa laumaeläin. Me tarvitsemme toistemme läheisyyttä, yhteisyyttä. Halusin yksin olla kertoo tämän ymmärrettävästi ja sydämeenkäyvästi. Vaikka meillä on myös tarve erillisyyteen, ”simpukan huminan kuunteluun”, joudumme eksyksiin jos menetämme yhteyden muihin. Kiitos kauniisti sanoitetuista ajatuksista ”Stadin Arska”, kansan runoilija.

Kansalaisopiston jazzlaulutunneilla olen viime aikoina kamppaillut Duke Ellingtonin Sophisticated Ladyn kanssa. Vaikein jazzlaulu mitä on!! Siinä on hirmuisia (mm. se kuuluisa ”Paholaisen”) intervalleja, joihin suunnistaminen on kuin haparointia pimeässä. Mutta biisi onkin sävelletty orkesterille, sanat tehty myöhemmin. Minulle laulutehtävä tuntuu ylivoimaiselta mutta samalla kiihottavalta. Luovuttaminen ei käy mielessäkään! Ei, tämä kesytetään pikkuhiljaa.

Seuraavat pari viikkoa vietän Tampereella mummihommissa. Kohta kolmevuotias tyttärenpoika elää juuri nyt sitä vanhemmille haasteellista vaihetta, jota Tuure Kilpeläinen kuvaa viiltävän ytimekkäästi – ja hauskasti! – laulussaan:

Tämän kirjoitti jamatar 12.11.2021.

Viimeisimmät postaukset

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös