Vihdoinkin päästiin takaisin live-harjoituksiin! Kahden kuukauden pituiseksi venähtäneen joulutauon jälkeen tuntui makealta kokoontua yhteen ja jatkaa laulujemme työstämistä siitä, mihin joulukuussa jäätiin. Saatiin kolmen viimeisen biisin laput ja käytiin oitis kimppuun. Kari Rydmanin lauluissa on hieno Lied-tyyppinen pianosäestys, joka lisää haastetta kuorolle. Sataa ja Jäähyväislaulu ovat minusta eräänlaisia Kevyt-Liedejä, lähempänä klassista kuin laulelmaa. Kuulen niissä myös vanhan eurooppalaisen trubaduuriperinteen kaikuja. Edelmannin kolmas sonettisävellys on näiden rinnalla sovinnaisempi, mutta ei tokikaan vähemmän antoisa laulajille. Korkealle mennään taas!

Kevään edetessä nähdään, paljonko korona-aika on verottanut VIMMAN nais- ja miesvahvuudesta. Osa kuorolaisista on yhä sivussa toiminnasta, jotkut toistaiseksi, jotkut enkä lopullisesti. Miesalijäämä on ja pysyy, täydennystä ei saada konstilla eikä millään. Kuoron äänien saaminen balanssiin on mahdoton tehtävä, kun me mimmit kerta kaikkiaan jyräämme kundit. On yritetty olla liikoja välittämättä tästä, mutta kuuleehan sen pakostakin kuoron saundissa. Jaana-Maestran päänsärkynä on tehdä sovituksia, joissa pienestä miesjoukostamme saadaan ”kaikki irti”.

Vielä lämmiteltiin Armottoman menon jälkihehkuissa. Dokkari voitti Docpointin kotimaisen sarjan ja yleisöäänestyksenkin. Kiitosta ja kehuja on sadellut. Ja nyt tiedetään, että leffa tulee elokuvateattereihin huhtikuussa. Siis ihan kohta! 🙂

Kävin katsomassa West Side Storyn uuden leffaversion. Ennakkoasenne oli, että eihän Steven Spielberg millään voi yltää legendaarisen alkuperäisen tasolle. Vaan ylsipä hyvinkin! Uusi versio kunnioittaa vanhaa mutta pyyhkii tähtipölyn pois ja nostaa esiin katujen realismin. Yhteiskunnallinen ote on vahva. Tanssikohtaukset ovat huippua – ja ennen kaikkea Leonard Bernsteinin musiikki. Nuo sävelmät koskettavat ja sytyttävät yhtä tuoreina kuin vuonna 1958. Satuin silloin kuulemaan upouuden musikaalin esittelyn radiossa – ja olin välittömästi myyty. Menkää hyvät ihmiset katsomaan Spielbergin näkemys klassikosta! Ette pety.

Aikomukseni oli laittaa viikon musiikkitärpiksi kolmas Kari Rydmanin laulu, joka oli ehdolla ”Rakkautta ja kuolemaa” -ohjelmaamme. Mutta sitäpä ei löydykään YouTubesta! Eikä säveltäjältä löytynyt nuotteja, joten se jäi meiltä rannalle. Harmin paikka, sillä Mitä sanoisin sinulle tänään olisi sopinut kauniisti konserttiimme. No, sen sijaan saatte kuulla vaihtoehtoisen version Viimeisestä illasta, jota me laulamme Kaj Chydeniuksen sävellyksenä. Kari Rydman laulaa sen ilmavana jazzvalssina, Kim Kuusen sävelin. Jännä juttu, miten eri tavoin saman tekstin voi säveltää:

Tämän kirjoitti jamatar 10.2.2022.