Elävää oopperaa

Tein viikonloppuna retken Jyväskylään katsomaan Joonas Kokkosen oopperaa Viimeiset kiusaukset. Teatterin katsomo pullisteli koronapaaston jälkeen elävän musiikin nälkäistä yleisöä – ja rampin toisella puolen esiintyjät yhtä nälkäisinä pääsemään vihdoin elävän yleisön eteen. Ilmassa oli hartaan kansanjuhlan tuntua!

Tämä yksi suomalaisen oopperan mestariteoksista sai Jyväskylässä komean toteutuksen. Pidin tyylitellystä lavastuksesta ja puvustuksesta, joka ovelasti ei viitannut mihinkään aikaan eikä ihmisryhmään. Jyväskylä Sinfonia soitti sävykkäästi Ville Matvejeffin johdolla, Kuoro lauloi eloisasti ja sen koreografinen liikuttelu ansaitsee erityismaininnan. Tämä kuoro ei töröttänyt lavalla ”muka-eläytyen” vaan vaihtoi kollektiivista rooliaan sulavasti tilanteiden mukaan. Entä solistit sitten? Petri Lindroosin Paavo Ruotsalainen uhkui mahtavaa lauluvoimaa ja hengen voimaa, ja ”oman kylän tyttö” Johanna Rusanen Riitta-vaimona teki työnsä taidolla ja sydämellä.

Koska tämä ei ole arvostelu, en rupea käymään läpi koko solistikaartia. Sanon vain että kokonaisuus oli kaunis ja nautittava alusta loppuun. Esityksen jälkeisessä yleisökohtaamisessa Lindroos ja Rusanen kiittivät puolestaan meitä yleisöä siitä, että uskalsimme tulla ja täyttää katsomon ja näin annoimme taiteilijoille mahdollisuuden esiintyä livenä. Tätä on kaivattu pitkällisten sulkujen, rajoitusten ja viivästysten jälkeen – sekä he että me.

VIMMAN treeneissä ehdittiin tällä kertaa kolmen uuden laulun lisäksi käydä läpi koko muu setti. Kertaus on aina hyödyksi, mutta kuonokopan kanssa laulaminen on kaukana nautinnosta. Hengitys kulkee raskaasti eikä äänikään tule ulos ponnistelematta. Ainakin minulle oli koettelemus vetää kymmenen biisiä putkeen. Ja sitten ne korkeat äänet… Tekisi mieli vajota itsesääliin, mutta sehän nyt ei ainakaan auta. Ehkä minun kohdallani ei auta mikään. Mutta pelkkä suun aukominen ylä-äänien kohdalla ei tule kysymykseen, sanoi Maestra-Jaana. Ehkä sitten laulan ne nuotit oktaavia alempaa?

Treenien lopuksi saimme mieluisan yllätysvieraan: Talvilomalleen Kuopioon tullut dokumenttiohjaaja Susanna Helke pistäytyi tervehtimään ”hoitsukuorolaisiaan”. Kiva kun tuli! Mukavat muistot jäi yhteisestä työrupeamasta kameran molemmin puolin. Ja pian saadaan jännätä miten meidän leffa menestyy Tampereen elokuvafestivaaleilla.

Olen aina ollut kriittinen Vesa-Matti Loirin tiettyjä ylenpalttisia laulutulkinoja kohtaan. Mutta mies on vanhemmiten seestynyt ja malttaa olla alleviivaamatta. Kauniina esimerkkinä tästä pistän soimaan hänen versionsa eräästä rakastetusta Suomi-pop-rockin helmestä. Sanoma tulee väkevästi esiin näinkin:

Tämän kirjoitti jamatar 23.2.2022.

Viimeisimmät postaukset

Vieritä ylös