Odotan helmikuista matkaani Andalusiaan, missä toivon saavani nähdä ja kuulla flamencoa.

Odotan että oppisin hissuksiin ulkoa VIMMAN uudet Vesillä -laulut, tai stemmat siis. Juuri nyt urakka tuntuu raskaalta, kun opittavaa (ei tosin yllätyksenä) tuli niin iso annos kerralla. Itsehän tietysti pilkon annoksen sopiviksi palasiksi, mutta psykologisesti kuuden laulun nivaska on aikamoinen…

Poikkeustreenit Kallaveden kirkossa sujuivat mainiosti, etenkin kuuluvuuden osalta. Musiikille suotuisa akustiikka teki laulamisesta kevyttä ja lähes nautittavaa, kun kuulimme paremmin toisiamme. Jynkän hehtaarihalli on tässä mielessä aivan toivoton. Varovasti odotan sitäkin, jos voisimme löytää kuorolaululle antoisamman harjoitustilan. Jynkästä en ole koskaan tykännyt enkä myöskään ole mielipidettäni piilotellut.

Odotan VIMMAN toukokuista Vaasan kuorofestarimatkaa, joka on osaltamme nyt varmistunut. Pääsen vihdoin käymään lapsuuteni kaupungissa, jonne höyryjuna puksutti päivittäin kotipeltojemme halki. Siellä kulki rautatie, jonne oli jyrkästi kielletty menemästä. Toteltiinko me penikat? Ei tietenkään! Siellä me seistiin radan penkalla vilkuttamassa veturinkuljettajalle. Ja kuski vastasi vislaamalla pilliinsä. (Tai ehkä hän vihelsi vain, koska lähestyttiin Laihian asemaa…)

Odotan Ahvenanmaan uutta oopperafestaria, joka starttaa elokuussa. Puccinin Toscassa esiintyy minulle tuttu oopperalaulaja. Sinne siis!! Toki menisin kesällä muutenkin Ahvenanmaalle (kuten joka kesä), mutta nyt reissu selkeästi ajoittuu elokuuhun.

Mutta seuraavaa en osannut odottaa ollenkaan: Olen katsonut kotimaista tv-sarjaa Paratiisi, jossa on erityisen hieno tunnusbiisi. Lopputekstien vilinästä en koskaan saanut selville laulua enkä sen esittäjää. YouTubesta Marjo Salon esitys tietenkin löytyi. Mutta löytyi muutakin! Originaali on Tuomari Nurmion!! Marjo Salon pidäkkeinen tulkinta on tyylikäs, mutta kyllä Dumari kaikessa rouheudessaan kyntää syvemmältä. Kuunnelkaa:

Tämän kirjoitti jamatar 26.1.2023.