Viime lauantaina Kuopion Mieslaulajat vietti 10-vuotisjuhlaansa helluntaikirkon Eelim-salissa. Tuomiokirkossa on tullut käydyksi musiikkia kuulemassa useinkin, tämä oli harvinaisempi konserttipaikka. Aivan kelpo paikka kyllä, avara ja akustisesti musiikkiystävällinen. Annuliina Ikäheimon johtama kuoro esiintyi ryhdikkäästi mutta ei kaikin osin aivan tarkasti. Parissa vaativassa sovituksessa laulajilla oli vaikeuksia toteuttaa rytmitys ja tekstin selkeä ulosanti. Kun ”meidän” Jaana Turusemme kipparoima Mieskuoro Kuopio-kvartetti nousi lauteille tuomaan lisänsä ohjelmaan, kuoron kokeneisuus tuli esiin korvinkuultavasti. Toki laulajat ovat vuosikymmenten saatossa vaihtuneet, mutta konkarit ovat aina jakaneet osaamistaan tulokkaille.
Naisääniä konserttiin toivat kaksi lauluyhtyettä, Solino ja Misets. Viimemainittu teki vaikutuksen etenkin jazz-numerollaan Lullaby of Birdland. Molemmilla oli lisänä soitin, Solinalla harmonikka, Misetsillä kitara. Hyvin toimivat ja värittivät esityksiä kauniisti.
Kuulijana minulla on tapana tarkkailla kuorolaisten ilmeitä ja eleitä. Joku laulaja tuskin availee suutaan, kun vieruskaverin suun liikkeistä voisi melkein lukea sanat. Joku ilmentää kasvoillaan laulujen tunnelmia, toinen on suljetumpi. Liian näyttävästi ei parane eläytyä, muuten pomppaa kokonaisuudesta ulos. Kuoron ”yhteisolemus” on yhtä tärkeä kuin yhteissointi – eli täytyy harjoitella sekin, miltä esitys näyttää. Kuorossa ei sooloilla (paitsi jos on soolo!). Muistan eräästä kuorotapahtumasta naisen, joka veti jokaisen säkeen lopun aina mikrosekunnin verran pitempään kuin muut. Tällä tempulla tuli kyllä huomatuksi – joskaan ei positiivisesti.
Sunnuntai oli pitkään odottamani päivä, sillä silloin tuli tv:n Teema-kanavalta Kaija Saariahon ja Sofi Oksasen uusi ooppera Innocence. Vanhana Saariaho-fanina parkkeerasin aparaatin ääreen teemukilla ja eväsleivillä varustautuneena, olihan edessä pitkä rupeama. Se oli täyttä tavaraa alusta loppuun, ei tyhjää hetkeä, pitkästymisestä puhumattakaan. Vaikka ei ennestään olisi oopperaan päin kallellaan, tämä sietää tsekata. Ensinnäkin tarina on erittäin jännittävä, hyvin kirjoitettu ja toteutettu näyttämölle. Monikieliset henkilöhahmot kiehtovat mielikuvitusta, ja itse musiikki – se soi niin luonnollisena että sitä paradoksaalisesti ikään kuin ei edes huomaa. Isossa roolissa laulaa kansanmusiikin maisteri ja karjankutsuhuutojen taitaja Vilma Jää. Säväyttävää! Ja vielä tiedoksi: Tämä herkku on saatavilla Areenassa 6.3. asti.
Innocence-ooppera on tulossa myös meidän Kansallisoopperaamme. Arvaa haluanko päästä katsomaan!
Last but not least, tässä tulee kansanlaulaja Mercedes Sosa Argentiinasta. Hän esittää chileläisen kollegansa Violeta Parran laulun Rin del Angelito – Pikku enkelin hautajaiset. Suomentaja Pentti Saaritsan sanoin: ”Taivaita kohti jo kulkee siunattu vainaja pieni…” Tämä koskettaa.
Tämän kirjoitti jamatar 9.2.2023.