Hiuli hei!

VIMMAN Vesillä-konsertit Kaupungintalolla meni hienosti – toka vielä paremmin kuin eka. Yleisöäkin oli mukavasti, tänään lähes täysi sali eikä tiistainakaan tarvinnut suinkaan tyhjille tuoleille laulaa. Ja tunnelma oli hyvä. Jynkän karun akustiikan jälkeen Kaupungintalo on aina laulajan taivas, ei tarvitse pusertaa ja kuullaan toisiammekin. Sinivalkoisissamme näytimme reippaan merihenkisiltä; monta raitapaitaa ja minulla Ahvenmaalainen Pommern-paitani.

Yleisössä näkyi iloisia ilmeitä, elivät mukana ja siten innostivat meitäkin antamaan parastamme. Ei tyritty repliikeissä ja koreografiatkin sujui ihan jees. Jos pientä rosoa oli, sehän vain antoi lisäväriä konsertin rentoon tunnelmaan. Yleisön palautteissa kiiteltiin mm. ohjelman iloisuutta. Onhan meillä ollut vakavampiakin. Minusta viimekeväinen Muistan rakkautta, kuolemaa oli erityisen koskettava. Mutta moni tykkää tällaisesta kevyemmästä kattauksesta, ja sen me tietysti myös muistamme ohjelmasuunnitelmissamme.

Siitä puheenollen: Parhaillaan meillä on menossa äänestys seuraavan konsertin teemasta. Kaksi ehdotusta kisaa tasapäisesti voitosta. Saa nähdä kuinka käy! Mutta vielä en kerro mitä nämä teemat ovat. Se julkistetaan sitten syksymmällä fanfaarien kera.

Eilen olin muutaman muun Vimmalaisen kanssa Jaanan järjestämällä keikalla Harjulan sairaalassa. Lauloimme kevätlauluja saattohoito-osaston potilaille ja henkilökunnalle. Tällaiset tilaisuudet keventävät sairaalan arkea ja tuovat iloa hoidettaville, sen verran kuin he jaksavat ottaa vastaan. Oli kyllä pysäyttävää seistä siinä sängyissään hiljaa makaavien kuulijoiden edessä laulamassa kevätmieltä ja elämänvoimaa uhkuvia lauluja. Täytimme myös kaksi potilaiden laulutoivetta, yksi halusi kuulla hengellisen laulun Olen kuullut on kaupunki tuolla, toisen toive oli Rauli Badding Somerjoen Tähdet, tähdet. Tässä kohtaa oli vaikea pitää ns. pokka, kun alkoi sisäisesti itkettää.

En ole enää seurannut TV4:n Voice of Finland -ohjelmaa, mutta uteliaisuuttani katsoin eilisiltana finaalin. Hyviä laulajia olivat kaikki neljä finalistia, ei moittimista. Itse olisin sijoittanut pelimerkkini Timmy Tattariin, joka oli porukan persoonallisin. Hänen olemuksessaan ja tavassaan laulaa oli ”jotakin”. Mutta voiton vei Tonin ja Sipen koutsaama Onni Kivipelto – laulajana epäilemättä näistä taitavin. Hänellä on äänenkäyttö hallussa raspista falsettiin. Vielä kun luo oman tyylinsä ja erottuu muista ”ihan hyvistä”, niin siitä se ura ehkä urkenee…

– Ja mitäs soitettais tänään? Tuli mieleen jenkkiduo, joka muinoin oli Beatleseille stemmalaulun esikuva. Everlyn veljekset Don ja Phil tekivät hittejä 1960-luvun alussa ja, kuten sanottu, innostivat Johnin ja Paulinkin harmonioiden hurmaan. Tässä veljesten kiihkeä, jotenkin jopa aavemaisen kuuloinen tyylinäyte:

Tämän kirjoitti jamatar 29.4.2023.

Viimeisimmät postaukset