Radiossa oli joskus tuon niminen ohjelma, jossa soitettiin elokuvamusiikkia. Nyt meillä on VIMMA-kuorossa sama teema ensi kevään konserttiohjelmassamme. Viime viikolla aloitettiin ensimmäisten viiden laulun kanssa. Ja heti alkuun ilouutinen: kuoroon on tullut useita uusia laulajia, myös miehiä. Lämpimästi tervetuloa kaikki!

Työn alle otettujen laulujen joukossa on heti tosi kova pala eli Notre Damen kellot. Enkä liene ainoa, jolle tämä tulee teettämään töitä. Lauluhan on komea ja dramaattinen, mutta siellä on rytmisesti vaativat requiem-sitaatit ja alttostemma, joka hipoo meikämamman äänivarojen ylärajaa. Taas kerran! En pääse ylös enkä ikävä kyllä kovin alaskaan. Äänialani on kapea eivätkä lauluvuodetkaan ole sitä isommin laventaneet. Huokaus…

Uuden aloittaminen on aina innostavaa mutta aluksi myös lannistavaa, kun ei ne stemmat mene kaaliin tuosta vaan. Kuten Jaana sanoi: Ekassa treenissä tuntuu että ”ei tästä tule mitään”. Mutta tokassa saa jo jonkin nuotin hännänpäästä kiinni, ja kolmannella kerralla alkaa sävelkulut hissuksiin asettua oikeille paikoilleen. Siitä eteenpäin se onkin sitten muistipolun lujittamista, ulkoa oppimista viimein tulkintaa.

Eilistiistaina hinkattiin Notre Damea oikein urakalla, ja hyvä niin. Sen jälkeen muut laulut tuntuivatkin helpoilta – vaikka omat konstinsa niissäkin on. Paljon mieleen painettavia aa- ja uu -kulkuja ja milloin ketkä laulaa mitäkin. Onneksi Jaana lauloi HETI kaikkien viiden laulun stemmat nettiin, ja ihan vanhanaikaisesti pianosäestyksen kera. Suurkiitos siitä! Näiden kanssa on hyvä treenailla kotona.

Jaanalla oli ilmoitusasia, joka kirvoitti minulta spontaanin hurraahuudon. Me nimittäin mennään ei ensi mutta seuraavana tiistaina koelaulamaan Alavan palvelutalon saliin – josko siitä sukeutuisi meille uusi harjoitustila. Laitan kädet kyynerpäitä myöten ristiin että tämä toteutuisi. Jynkässä on epämukavaa sekin, että ruokasalinakin toimivaa hallia ei ole ehditty siivota syöjien jäljiltä kun me tulemme sinne. Ei kiva! Ja viimeksi tehoilmastointi puhalsi melkein hiukset päästä. Joten toivotaan, toivotaan, toivotaan…

Huumorilaulut ovat ihan oma lajinsa, jonka skaala on laaja. Päivänä muutamana kuulin radiosta biisin joka nauratti todella. Asialla Pedro’s Heavy Gentlemen ja tekstitaiturina vanha tuttu Varkaudesta, edesmennyt Jukka Itkonen. ”Itämaisuuden” kliseet on kasattu säkeisiin kutkuttavasti – ja riimit napsahtelevat jetsulleen. Mutta kuka laulaa? Sitä en saanut selville. – Ottakaa rento takanoja ja nauttikaa hupihetkestä Pedron ja kumppanien seurassa:

Tämän kirjoitti jamatar 6.9.2023.