Tuon niminen on Kuopion kaupunginteatterin uusi musikaaliesitys, jonka kävin tsekkaamassa kuorokaveri Sadun kanssa. Molemmat poistuimme katsomosta hymysuin – eli voimme suositella! Juttu irvailee terävästi amerikkalaista show bisnestä ja on kaiken kaikkiaan riemukas. Mutta ennen muuta Kuopiossa lauletaan upeasti! Kaikki solistit ovat priimaa. Lavastus toimii, puvustus on herkku ja näyttelijät nauttivat komediarooleistaan. Juttu on niin täynnä hupaisia yksityiskohtia, että on ihan pakko mennä katsomaan se uudestaan – jollei muuten, niin nähdäkseen taas ne esityksen lopussa ”mainostaululle” lävähtävät tappohauskat näytelmien nimet…

Homma hoituu edelleen myös VIMMAN leffalaulutreeneissä. Jaana on ottanut äänenavauksen osaksi äänenmuodostukseen liittyvän tietoiskun. Tällä kertaa aiheena oli niska-ankkuri, joka lisää ääneen voimaa ja auttaa ylä-äänissä. Tuttu juttu mutta päässyt unohtumaan aktiivisesta käytöstä. Jokainen tiedon muru on todella tervetullut! Ja vielä tervetulleempi olisi erillinen tekninen puolituntinen silloin & tällöin. Onnistuisiko mitenkään – ?

Kävin jo myös katsomassa Aki Kaurismäen uuden mestariteoksen Kuolleet lehdet. Kaurismäkeläisyys on tiivistynyt hiotuksi helmeksi. Mies on tosiaan (kuten hän itse sanoo) ”oppinut tekemään elokuvia”. Akin leffoissa on aina kohtaus, jossa joku ikoninen musiikkeri esiintyy ravintolassa. Tällä kertaa tuon kunnian saa Maustetytöt. Tietenkin oli vain ajan kysymys, koska tämä minimalistinen duo päätyy kimppaan Akin kanssa. Heidän estetiikassaan ja elämännäkemyksessään on paljon samaa. Ja kuten Akilla aina, tämänkin leffan ääniraidalla soi huolella valittuja biisejä, jotka tuovat tarinaan oman lisänsä.

Elämäni biisin ties kuinka mones kausi alkoi tv:ssä. Ja meitsi istuu kuin tatti toosan ääressä, kun lähetys alkaa. Vieraat ovat aina kiinnostavia ja heidän tarinansa myös. Mutta ennen kaikkea, kun kyseessä on musaohjelma: lauluesitykset ja niiden sovitukset ovat tautisen hyviä! Ne poikkeavat rohkeasti originaaleista ja saattavat nostaa tutun biisin uusiin sfääreihin. Tai saadaan kokea veret seisauttava hetki, kun Arja Saijonmaa esittää 54 vuotta sitten untuvikkona ensilevyttämänsä Puhu minulle rakkaudesta. Nyt Arjan kypsä tulkinta pysäytti kuuliijat tv-ruudun molemmin puolin. Tehkää perässä, nykytähtöset!

Mikä voisi olla minun elämäni biisi? Moneen lauluun liittyy muistoja – muttei ehkä kertomisen arvoista tarinaa. En siis yritäkään laittaa tähän kuunneltavaksi mitään ”elämää suurempaa”. Laitanpahan vain Berimbaun, jonka laulaa viileään tyyliinsä ihailemani Astrud Gilberto. Berimbau on primitiivinen kielisoitin, jolla säestetään tanssillista kamppailulajia capoeiraa. Ja tuo rytmi… se osuu meitsin ytimeen.

Tämän kirjoitti jamatar 13.9.2023.