Nähtyä & koettua

No niin! Nyt on VIMMA-jengi asettunut Alava-talolle ja Jynkän kolossi on muisto vain. Paljon kyllä jäi muistoja Jynkkä-vuosiltamme. Monet konserttiohjelmat siellä valmistettiin ja karuihin olosuhteisiinkin tavallaan totuttiin. Lopulta ei ollut juttu eikä mikään laulaa hallin ruokapöytien väleihin sulloutuneina… Kitkerin muisto on tietenkin juhlakabareemme peruuntuminen korona-tihulaisen takia. Toivotaan ettemme uudessa paikassamme joudu kokemaan mitään vastaavaa.

Tiistaitreeneissä askaroimme vielä ensimmäisen laulunipun parissa. Edistytty on, mutta töitä riittää että päästään eroon luntista. Jaana rohkaisee meitä pyrkimään niistä irti jo nyt, sillä se toden totta tehostaa mieleenpainamista. Aina muistaa jotain, ja kerta kerralta enemmän. Sitä paitsi lappuihin tuijottaessa ei pysty seuraamaan johtajaa ja sisääntulot ja rytmitykset menee miten sattuu. Kotona voisi myös kertailla biisejä enemmän (erityisesti allekirjoittanut).

Kansalaisopiston laulutunnilla varioin tänään jazz-standardia How High the Moon. Elikkä pistelin omiani biisin sointukulkujen päälle opettajan säestäessä pianolla. Huuh! Se pisti veret liikkeelle kuin avannossa käynti. Tykkään tällaisesta. Soolotunnilla saa heittäytyä seikkailemaan äänellään ja oppii samalla lisää omasta äänenkäytöstään. Sävelpuhtaudessa on viilaamisen varaa. Kuulen itse heti kun laulan (vaikkapa vain snadisti) pieleen – ja silti laulan pieleen.

Lauantaina kansalaisopistolla oli muusikko/musiikkipedagogi Antti Raevaaran vetämä rekilaulu-työpaja. Olin mukana. Jaa että mikä rekilaulu? Ne ovat niitä kaikkien tuntemia kansanlauluja tyyliin ”Taivas on sininen ja valkoinen…” Tyypillisesti säkeistöt alkavat luontohavainnolla ja jatkossa mennään ”henkilökohtaistaisuuksiin”. Rekien kanssa viisuilla ei ole mitään tekemistä, nimitys tulee saksankielen sanasta Reigenlied (piirilaulu). Työpaja oli tosi hauska – saimme värkätä omia rekilauluja ja pinnistellä riimitaitojamme. Toivomme että saadaan jatkoa.

Samaisena lauantaina näytettiin Kuvakukossa kaikkien diskoleffojen äiti: Saturday Night Fever. Meitsi tikkana paikalla. En tuolloin 1970-luvulla ottautunut diskohuumaan enkä myöhemminkään, mutta Travoltan tanssimuuvit piti tietenkin taas tsekata. Jäbä oli tanssilattialla ihan eläin! Ja ne Bee Gees- hitit iskee suoraaan suoneen… Koeta vaikka katsoa ja kuunnella oheista klippiä viilipyttynä. Ei onnistu, jos olet elossa!!

Sori nuo löpinät lopussa – ne tulivat mukaan ”pyytämättä ja yllättäen”. Mutta tuo tanssi… Wau!
Tämän kirjoitti jamatar 4.10.2023.

n

Viimeisimmät postaukset