En ollut koskaan kuullutkaan heistä – vaan nyt olen! Kiitos kaupunginkirjaston kansanmusiikin teemapäivän 22.11. Aluksi musiikkiosaston lavalla kantelisti Jenni Venäläinen puhui suomalaisesta kanteleperinteestä ja soitti kahdella erilaisella kanteleella. Kiinnostavaa! Mutta sitten lavan valtasi värikäs joukko naisia ja miehiä soittimineen. He olivat Kuopion kansalaisopiston kansanlauluryhmä ILO, ja he esittivät kelpo sikermän lauluja eri maista ”omin sanoin”. Ryhmä siis oli rustannut biiseihin uudet maukkaat tekstit – perinnettä kunnioittaen.

Nimensä mukaisesti porukka ihan säkenöi iloa. Joukon (minusta katsoen) oikeassa reunassa mummojen rytmiryhmä pisti parastaan, vasemmalla esiinnyttiin hillitymmin mutta lauluihin täysillä eläytyen. Kaiken keskellä vahvana dynamona yhtyeen johtajanainen kukallisine haitareineen. Ja ne laulut sitten? Reheviä, vahvarytmisiä, herkkiäkin, juurevasti meille tarjoiltuina. Tällaisessa sakissa minäkin viihtyisin!

Näiden naisten ja miesten esiintymisen riemua katsellessa tuli tietenkin mieleen oma kuoro. Vaikka olemme iso ja hidasliikkeisempi kuin lauluryhmä, esittämisen iloa pystymme mekin välittämään – jopa voimallisesti, kun kaikki noin 50 naamaa näyttävät että ”puhalletaan samaan hiileen”. Ja saadaan se hiili hehkumaan katsomoon asti!

ILO-ryhmä yllätti minut, paitsi iloisuudellaan, myös osaamisellaan. Siellä soi viulu, kitarat, kantele, kaksi haitaria, huuliharppu, rytmipalikat (claves) ja flamencosta tuttu perkussiolaatikko. Soitinarsenaali teki vaikutuksen. Miten kummassa tämä jengi on näin pitkään piilotellut minulta? Tämä todistaa vain sen, että kaupungissamme on meneillään vaikka mitä kivaa ja jännittävää, mistä ei tieto ole osunut kohdalle. Tästedes osaan pitää ILOA silmällä!

VIMMAAN palatakseni: Laulujen ulkoa oppiminen edistyy. Nyt tiistaina huomasin että kun jättää nuotit rohkeasti pois, johtajan seuraaminen riittää. Jaana tekstaa niin selkeästi että sanat voi tarvitessa lukea hänen huuliltaan. Nyt on koossa 12 laulua 20:stä – aika hyvällä mallilla siis. Paitsi että keväälle tulee myös puheosuuksien opettelu! Noinkohan toverit sakinhivuttaa minut, kun näkevät plarin… No, vielä odotan viimeistä aamenta Jaanaltakin. Muuten olen siltä osin pannut työhaalarit naulaan.

Valkokangas-ohjelmassamme on laulu myös ranskalaisesta menestysleffasta Mies ja nainen. Tosin ei mielestäni elokuvan lauluista se paras. Minun lempparini tulee tässä: L’amour est bien plus fort que nous (Rakkaus on meitä voimakkaampi). Hieno laulu, tyylikäs duetto:

Tämän kirjoitti jamatar 24.11.2023.