Hei taas! Kesä meni – ja varmana syksyn merkkinä VIMMA-kuoron treenit alkoivat eilen. Aika monta uutta naamaa näkyi joukossamme, ja ”paluumuuttajia” myös. Tervetuloa kaikille! Kabaree siis kaivettiin naftaliinista neljän vuoden takaa. Osalle meistä näiden laulujen harjoittelu on mieleen palauttelua, toisille ihka uutta. Ei se helppoa meille kanta-kabareelaisillekaan ole. Paljon on painunut unhoon, aika lailla nollilta lähdetään. Nyt vain toivotaan, että saamme jutun tällä kertaa onnekkaasti maaliin.

Kesän mittaan kuuntelin Areenasta Maarit ja Sami Hurmerinnasta kertovaa jatkokuunnelmaaNälkää ja rakkautta. Laulaja Maaritia olen digannut aina, mutta tätä ennen en juuri tiennyt hänen elämästään. Nyt uran vaiheet ja tarinat laulujen taustalla esitetään kuunnelmassa kiinnostavasti. (Check tämän postauksen loppu.)

Kesääni kuului myös perinteinen matka Ahvenanmaalle. Maarianhaminassa näin uuden version vuoden 1997 Musikteatern Katrina’sta. Näyttämökonsertti parhaasta päästä, Jack Mattssonin komea musiikki ja Lars Huldénin laulutekstit Sally Salmisen menestysromaanin pohjalta. Hienot solistit, hieno kuoro, erinomainen orkesteri, oikea sinfoniabändi. Ja Alandica-talon suuri sali on omiaan juuri tällaisille tasokkaille suurtuotannoille.

Tampereellakin tuli käydyksi, siellähän minulla on perhettä. Ja nyt lisäksi siskontyttö miehineen USA:sta! He lauloivat Ulkosuomalaisten kuoroassa. Tämä yli 80 laulajan suurkuoro esiintyi useiden kaupunkien kirkoissa, Mansessa Tuomiokirkossa. Eikä se ollut ihan pikku konsertti – kahden tunnin ohjelmaan mahtui suomalaisia, suomeksi laulettuja lauluja laidasta laitaan, ja hauskana lisänä eri ryhmät esittivät jokusen laulun nykyisten asuinmaittensa kielillä. Keskeisten länsimaisten kielten lisäksi kuultiin jopa saamea ja meänkieltä. Siskontytön umpiamerikkalainen mies oli opetellut suomalaiset laulut foneettisesti vaimonsa avustamana. Melkoinen urakka… Puhumattakaan siitä, miten jokainen kuorolainen opetteli yhteiset laulut zoomin kautta – vain pari yhteistä live-harjoitusta Suomeen tultua. Respect!!

Näin on siis taas saatu kone käyntiin (=aloitettu syksyn riennot). Nyt jännitän, miten kurkku kestää taas laulutreenit kesän jäljiltä. Mutta Sulasolin koulutustapahtuma sunnuntaina varmaan auttaa asiaa. Siellä kai tehdään Estill-harjoitteita, jotka tiedän tehokkaiksi.

Maaritilla aloitan musiikkivinkkini. Hänen ekalta albumiltaan löytyy Otto Donnerin loistokkaasti sovittama Merimies. Pepe Willbergille on vaikea pärjätä… mutta tämä nuori mimmi, melkein pystymetsästä, pääsi kyllä tasoihin. Hämmästyttävää! Nauttikaamme:

Tämän kirjoitti jamatar 28.8.2024.