Vox Polaris -kuoro konsertoi eilen ja lauantaina Tuomiokirkossa – ja minusta tämä konsertti oli heidän parhaansa ikinä. Nuo ihanat äänet! Nykysäveltäjien talvilaulujen kooste ihastutti ja hämmästytti: En ole koskaan ennen nähnyt vaihtuvia värivaloja kirkon tilaisuuksissa, enkä myöskään ole kuullut ämyreistä äänitehosteita! Mutta nämä hienot jutut ovat vain ulkoisia seikkoja. Itse pääasia, laulut ja niiden esittäminen olivat hunajaa korville. Jousikvartetti, kaksi kantelistia ja yhdessä numerossa maagisesti soivat juomalasit täydellistivät äänimaailman.

Kirkon penkissä istuessani seurasin myös ”meidän” Jaanaamme, joka tätäkin kuoroa johtaa. Hänen käsiensä plastinen liike, kuin tanssi, kutsui kuorosta esiin sävyjä ja tunnelmia. Vieraat laulut vaativat erityisen keskittynyttä kuuntelua. Sanotaan, että on riski täyttää koko ohjelma oudoilla lauluilla. Minussa tämä vain kasvatti halua kuulla joka nuotti. En vilkuillut käsiohjelmaa kertaakaan – siihen voi palata sitten kotona.

Kesken konsertin sattui dramaattinen hetki: Äkkiä yksi laulajista putosi seisovilta jaloiltaan kuin kivi. Sillä sekunnilla viereiset kuorotoverit tarttuivat pyörtyneeseen ja ohjasivat hänet hiljaa taemmas lepäämään. Laulu jatkui häiriintymättä, kuin mitään poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Näin toimii hyvin trimmattu esiintyjäryhmä. Näistä tilanteista on VIMMAAKIN ohjeistettu: Jos tulee huono olo, poistu vähin äänin takavasemmalle, tai jos vieruskaveri pökertyy, auta hänet sivuun. Ja esitys jatkukoon ilman keskeytystä.

Jaanan Kuorolaulajan tehotunneilla on kumman vähän live-osanottajia, kun ajattelee että näitä on toivottu ja ne tulevat todella tarpeeseen. Ehkä useat kuorolaiset ”zoomaavat” niitä jälkeenpäin itselle sopivalla ajalla. Niin minäkin teen, etenkin kun live-sessioon pääseminen tuottaa minulle usein vaikeuksia. Toivon että nämä voisivat jäädä käyttöömme pidemmäksikin aikaa, nyt kun Jaana on nähnyt vaivan niiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuorolaisille ne ovat mitä parhainta oppimatskua. Harjoitteita tehdessä saa oivalluksia ja tuntee tekevänsä jotain oikeasti hyödyllistä lauluharrastuksensa eteen.

Niinhän siinä kävi, että se viime postauksessa haukkumani show-akti menee Euroviisuihin. Toki Erika Vikman laulaa osaa ja on kokenut esiintyjä. Mutta esityksen provokatiivinen pornahtavuus ei nappaa minuun. Onneksi live-aktia on laimennettu klähmäisestä ennakkovideosta. Biisin muuten ovat kirjoittaneet laulu-uransa telakalle pannut Chisu eli Christel Roosberg ja miehensä Jori. Ammattitaidosta ei siis pulaa tältäkään osin. Minusta vain Suomen ”viesti” muulle Euroopalle on taas kerran outo – sillä kunkin maan akti edustaa myös maata itseään, olkoon vaikka kuinka viihdettä ja kevyttä höttöä… No, katsotaan kuinka Ich Komme -pläjäyksen käy kun sinne asti päästään.

Kun en ole vähiin aikoihin svenska visor– mieltymystäni esiintuonut, teenpä sen nyt: Soikoon tässä naapurimme kansantrubaduuri Evert Tauben kaunein laulu The Real Groupin tulkintana. Ihanat äänet tässäkin! ”Ei koskaan kimmeltänyt meri niin…”

Tämän kirjoitti jamatar 10.2.2025.