Juu – en puhu nyt napinlävestä 😉 vaan VIMMA-kabareen eilisestä läpimenoharjoituksesta Alavassa. Käytiin koko pruju läpi, tosin ilman pääparia eli Kavaljeeria ja Seremoniamestaria (ja bändiä). Jaana luki pianon äärestä pääparin replat, säesti ja vielä johtikin laulujamme. Oli siinä yhdelle naiselle hommaa kyllin!

Kokonaisuuden läpivieminen kerralla on raskasta sekä fyysisesti että henkisesti. Itse laulaminenhan on suuressa määrin fyysistä toimintaa, ja kun siihen lisää paikalla seisomisen ja tanssiosuudet, niin lopussa kyllä tuntee jotain tehneensä… Täytyy keskittyä herpaantumatta, myös silloin kun ei laula. Täytyy pysyä roolissa (kabaree-hahmo), olla läsnä, reagoida ja ilmaista kulloisiakin tuntemuksia. Se on näyttelijäntyötä – vaikeaa juuri niinä hetkinä kun ei itse ole päähuomion kohteena. Ei saa ”varastaa” siltä joka on valokeilassa, toisaalta ei saa myöskään pudota passiiviseksi. Kuorona esiintyessä tämä paljastuu ilmeissämme ja kehonkielessä. Olemmeko mukana vaiko vain odottamassa omaa vuoroa? Se näkyy armottomasti!

Niinpä nyt onkin jättikiinnostavaa päästä katsomaan kabareen läpimenosta tehty video. Siitä voi itse kukin tsekata omaa esiintymistään ja tehdä johtopäätökset. Jaana laittaa videon varmaan lähipäivinä näytille. Omalta osaltani pyrin kovasti elämään mukana tunnelmissa ja niiden vaihteluissa, spontaanisti, suunnittelematta. Saapas näkee miltä se sitten näyttää…

Treeneistä kotiin palattua huomasin olevani ihan kanttuvei, ”kaikkeni antaneena”. Koivet painoivat tonnin ja pää oli tyhjä. Oli ihanaa päästä lenkkisaunaan, joka meidän taloyhtiössä on sopivasti juuri tiistai-iltaisin. – Ja tämä voimanponnistus on vasta alkusoittoa sille, mitä tulemme kokemaan kaupunginteatterin näyttämöllä. Täytyy jaksaa sama kahtena päivänä peräkkäin! No, tämän valitsimme itse. Ja toisaalta esiintymistilanne nostaa adrenaliinit ylös – show painetaan läpi ”hurmiossa”, herpoaminen tulee sitten kun rippu sulkeutuu ja homma on ohi.

Huomenna tulee kuluneeksi 110 vuotta ikiaikaisen tangokuninkaamme Olavi Virran syntymästä. Virta oli omalla sarallaan ylivertainen laulaja ja tulkitsija. Alkuvuosien ohuemman äänenkäytön jälkeen hän alkoi, oppia saatuaan, laulaa klassisella tekniikalla – ja juuri se toi hänen ääneensä sen loistokuuden, josta me hänet tunnemme ja muistamme. Ei ole tullut toista tämän laulajan veroista! Löysin hänen laajasta repertuaaristaan harvemmin kuullun tangon, joka on todella vaikea laulaa. Mutta Virran laulu virtaa vaivatta ja puhtaana:

Tämän kirjoitti jamatar 26.2.2025.

Lisäys 1.3. – Johan se kabaree-videolinkki olikin sähköpostissani ylläolevaa kirjoittaessani! En huomannut sitä silloin. Nyt tsiigaan oikein ”silmä kourassa” – ja palaan asiaan ensi postauksessa.