Viime päivät me VIMMA-kuorolaiset olemme eläneet poikkeuselämää: Mielen on täyttänyt vain ja ainoastaan käsillä oleva esiintyminen. Kaikki muu on silloin toissijaista – tämän ovat perhe, ystävät ja työkaverit saaneet tuta. Olemme olleet heitä kohtaan hajamielisiä, ärtyneitä, ylivirittyneitä, vetäytyviä yms… Nämä oireet liittyvät ”esiintyvien taiteilijoiden maailmaan”, jonne Maestra-Jaanamme meidät tervetulotoivotti teatterin lämpiössä Berliini Pariisi New York -kabareen ensi-iltaa aloittaessamme. Hetki oli koittanut!

Meillä on toki aina ollut teatterielementtejä konserteissamme, roolityö ei sinänsä ole uutta. Mutta nyt jos koskaan me olimme esiintyviä taiteilijoita kimaltavissa rooliasuissamme, arjen ulottumattomissa, valmiina valloittamaan yleisömme. Ja yleisöä oli molemmissa näytännöissä salin täydeltä! Ihana bändimme soitti lumoavasti – ovat jazzmiehiä, nimittäin. Jaana taituroi johtaen meitä ja antaen bändille aloitus- ynnä muita merkkejä. Kuorolle oli haaste pysytellä soittajien tempoissa, kun alla oli vain yksi yhteisharjoitus sunnuntaiaamun teknisen läpimenon lisäksi. Bändin sooloista ei voitu antautua vain nauttimaan, kun oli oltava skarppina omien sisääntulojen kanssa. Pysyttiin toden totta hereillä!

Kaikki sujui ilman suuria kommelluksia. Mahtavalla yhteishengellä paahdettiin läpi koko ohjelma kohta kohdalta, laulu laululta, tanssinumerosta toiseen ja viimein finaaliin. Tunnelmassa vedettiin kovalla tempolla, ehdin siinä ajatella että nyt kyllä katsomossa hämmästytään meidän taidostamme laulaa niin nopeasti. Ihan niin vauhdilla ei oltu koskaan treeneissä menty – mutta nyt mentiin nasta laudassa.

Esitysten jälkeen kaupungilla näkyi ”outoja tyyppejä” epätavallisissa asuissa. Mehän niitä oltiin, kabareehynttyyt päällä kebab-kioskilla, apteekin luukulla tai bussipysäkillä, matkalla kotiin. Jotkut shown nähneet tunnistivat ja alkoivat kiitellä. Muutenkin olemme saanet hyvää palautetta, kehuja muiltakin kuin lähimmiltä. Se tuntuu tosi hyvältä! Ja varmasti olemme sen ansainneetkin pitkän ja hartaan harjoitusvaiheen jälkeen. Joka iikka on pannut kaikkensa peliin ja, tosiaan, koetellut kotiväen hermoja mitä lähemmäs ensi-iltaa tultiin. Nyt se on ohi ja laskeudumme esiintyvien taiteilijoiden maailmasta takaisin arkeen.

Entä tämän jälkeen? Viikon päästä vietämme karonkkaa ja sitten alkaa VIMMAN kesävapaa. Syksy on kaukana ja uusi konserttiohjelma vielä udun peitossa. Jotain aivan erilaista teemme taas, se on varmaa. Teatterimaisuus on ja pysyy tavaramerkkinämme – mutta teatterissa meitä tuskin vuoden päästä nähdään. On muitakin hyviä paikkoja toteuttaa ehta VIMMA-show. Nyt levätään ja ollaan taas läsnä läheisillemme. Ja hapsuhepenet pistetään kaappiin. Jospa niillekin vielä joskus jossain muodossa löytyy käyttöä…

Loppukaneetiksi laitan kabareemme päätöslaulun, jännittävästi maustetun tulkinnan siitä. Artistista en tiedä muuta kuin että hän on syntyisin Jamaikalta. Valovoimaa löytyy!

Tämän kirjoitti jamatar 29.4.2025. Hyvää kesää kaikille!